Pääkirjoitus: Miksi koululaisia pitäisi suojella siltä, miten toiset uskovat ja ajattelevat?

Tänä vuonna on tullut täyteen jo sata vuotta siitä, kun laki uskonnonvapaudesta astui Suomessa voimaan. Ja aina vain sen tulkinnasta riidellään.

Tulkitako uskonnonvapautta positiivisesti niin, että kaikki uskonnot ja uskonnottomuus saavat näkyä vapaasti yhteiskunnassa? Vai tulkitako negatiivisesti niin, että kukin harjoittakoon elämänkatsomustaan vain kotona ja temppelissään muita häiritsemättä? Siinäpä kysymys.

Elämän moninaisuuden kannalta positiivinen uskonnonvapaus tuntuu järkevältä. Miksi ihmisen pitäisi salata ja rajoittaa omaa elämänkatsomustaan ja sen ilmaisemista? Se on olennainen osa häntä.

Jokaisen koululaisenkin olisi järkevää tutustua omaan ja toisten uskontoon tai uskonnottomuuteen. Miksi koululaisia pitäisi suojella siltä, miten toiset asian ajattelevat?

***

Erilaisten elämänkatsomusten kohtaamisessa on kuitenkin myös uhkia. Suurin niistä on pelko siitä, että toinen katsomus jyrää toisen yli. Jos oma kullannuppu saakin vaikutteita ja ajautuu jonkin uskonnon pauloihin ja ahdistuu. Tai ryhtyy ateistiksi. Tai entä jos itse en pysty pitämään kiinni katsomuksestani ja jään vahvemman jalkoihin?

Pelkoa synnyttää usein kokemus omien rajojen heikkoudesta. Siihen osasyynä voi näin suomalaisittain olla sukupolvien ketju luterilaisuuden vanhoja syntejä. On kyylätty ja opetettu häpeämään. Rikottu ihmisten omia rajoja niin, että niiden uudelleen rakentamisessa kestää sukupolvia.

Toisaalta pelkoa synnyttää myös se, ettei ole tarpeeksi sisäistänyt omaa elämänkatsomustaan. Sitä pitää pohtia ja sanoittaa itselleen, jotta siitä tulee vahvaa ja kestävää.

***

Uskonnonvapaudesta riitelevät aikuiset. Lapsille ja nuorille pitäisi kuitenkin tarjota parhaat rakennusaineet mielekkääseen ja avaraan elämään. Siihen ei pitäisi kuulua pelkoa.

Niinpä kannattaisikin kasvattajien kiinnittää huomiota siihen, miten lapset ja nuoret voisivat vahvistaa omia rajojaan ja millä tavoin sanoittaa omaa ajatteluaan. Tässä olisi markkinarako seurakunnille tarjota varhaiskasvatukseen ja kouluille elämäntaitovalmennusta. Sillä voisi pohjustaa kirkonkin tulevaisuutta paremmin kuin valjuksi ja tunnustuksettomiksi käyvillä päivänavauksilla.

Pääkirjoitus on julkaistu 13.1. ilmestyvässä Kotimaassa.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeli”Kirkon ja kristinuskon vaikutus ei ole häviämässä” – piispa Matti Repo Radio Dein kyselytunnilla
Seuraava artikkeliKohuttu australialainen kardinaali George Pell on kuollut

Ei näytettäviä viestejä