Pääkirjoitus: Ei herroina halliten neuvostoissa – hyvään johtajuuteen kuuluu kyky luottaa ja antaa tilaa johdettaville

Kirkolliskokous kokoontui viime viikolla kevätistuntoonsa varsin leppoisissa tunnelmissa. Keskustelua käytiin asioista, jotka eivät ehkä ole niin mediaseksikkäitä mutta sitäkin olennaisempia kirkon tulevaisuuden kannalta. Yksi niistä oli maallikkouden tukeminen seurakunnissa. Aihe on kirkon kannalta elintärkeä, sillä tulevaisuudessa maallikot eli seurakuntalaiset joutuvat yhä enemmän ottamaan vastuuta seurakuntiensa olemassaolosta.

Vain parissakymmenessä seurakunnassa yli kolmestasadasta kirkko- ja seurakuntaneuvostojen puhetta johtaa varapuheenjohtaja eli maallikko luottamushenkilö. Tähän kirkkojärjestys antaa mahdollisuuden. Nyt keskustelussa olleessa aloitteessa toivottiin, että seurakuntia rohkaistaan tähän käytäntöön.

Perusteluiksi, miksi näin ei seurakunnissa ole toimittu, mainittiin keskustelussa kirkkoherran teologinen tehtävä olla seurakunnan paimen ja toisaalta ongelmat kirkkoherran ja luottamushenkilöiden välillä. Toisaalta kerrottiin myös hyviä kokemuksia siitä, miten puhetta johtava luottamushenkilö helpottaa kirkkoherran työtä ja nostaa luottamushenkilöiden omanarvontuntoa.

Keskustelua kuunnellessa ei voinut olla pohtimatta, pitäisikö kirkkoherroja kouluttaa paremmin johtajuuteen. Kun nykyjohtajuudessa muuten painotetaan hyväpaimenmaista palvelevaa ja valmentavaa asennetta, onko kirkkoherran oltava kaikkivaltias? Hyvään johtajuuteen kuuluu kyky luottaa ja antaa tilaa johdettaville.

Ei myöskään voinut välttyä siltä ajatukselta, että kirkkoherran ja luottamushenkilöiden välisessä asetelmassa kirkkoherra on ikään kuin aikuinen ja luottamushenkilöt hänen näkökulmastaan osaamattomia elleivät peräti huonosti käyttäytyviä lapsia.

Todellisuudessa kirkossa on myös huonosti käyttäytyviä kirkkoherroja ja siitä kärsiviä neuvostoja. Niin ikään tosiasiassa moni luottamushenkilö hallitsee oman työkokemuksensa pohjalta paremmin kokouskäytännöt ja hallintoseikat kuin kirkkoherra. Ja jos eivät, niin halua oppia varmasti löytyy.

Ei herroina halliten vaan ollen laumalle esikuvana, neuvoo Pietari kirjeessään seurakuntien johtajia. Siinä piilee syvä viisaus.

Edellinen artikkeliMaatalous- ja metsätieteiden tohtori, dosentti Tapani Kotisaari pitää Lähetysjuhlilla työpajan sienien kotiviljelystä: ”Sienien viljely voi auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa eläviä.”
Seuraava artikkeliKäytännöllisen teologian väitös Itä-Suomen yliopistossa: Ihmisoikeuksiin suhtaudutaan ortodoksisissa paikalliskirkoissa vaihtelevasti

Ei näytettäviä viestejä