Yhteisöjen, instituutioiden ja organisaatioiden julkiset anteeksipyynnöt historiassa tehdyistä vääryyksistä ovat hyvä asia. Toisaalta ne herättävät myös ristiriitaisia tunteita.
On hyvä, että katsotaan peiliin ja myönnetään pahojen tekojen, asenteiden ja käytänteiden olemassaolo. Kuitenkaan historiaa ei saa tekemättömäksi, eivätkä nykyiset toimijat ja päättäjät ole osallisia anteeksipyynnön kohteena olevista asioista päätettäessä.
Anteeksipyynnöllä on kuitenkin vapauttava vaikutus. Ensinnäkin se on helpotus vääryyksien kohteille, vihdoin heidän kokemuksensa tunnustetaan.
Toisekseen se on helpotus myös pahojen tekojen tekijälle tai yhteisölle, sillä enää ei tarvitse peitellä tai uskotella, ettei mitään koskaan tapahtunut.
Anteeksipyyntö on tosiasioiden tunnustamista. Se tunnetusti on viisauden alku.
***
Viime viikolla helluntailiikkeen Ristin Voitto -lehdessä pyydettiin anteeksi. Suomen Helluntaikirkon johtaja Mika Yrjölä kirjoitti ensin vainoista yleisesti, mutta tuli sitten kipeään asiaan: helluntailaiset itse vainoajina. Hänen mukaansa helluntaiseurakunnissa on asioita, joiden voidaan katsoa täyttävän vainon tunnusmerkkejä, kuten hyväksikäyttöä, painostusta, pelottelua ja uhkailua.
Yrjölän anteeksipyynnössä on huomionarvoista, ettei se kohdistunut vain menneisiin toimintatapoihin, vaan siinä puhuttiin nykyisyydestä ja tämän päivän seurakuntien hengellisistä käytänteistä. Toki sekin on huomattava, että Yrjölä kirjoittaa ensisijaisesti edustamansa Suomen Helluntaikirkon, ei yhdistyspohjaisen helluntaiherätyksen nimissä.
Anteeksipyyntö ei kuitenkaan tullut tyhjästä, sillä helluntailiikkeen sisällä on viime vuosina ollut itsekriittistä pohdintaa enemmänkin.
Vuoden 2016 Pride-marssin yhteydessä Ristin Voiton päätoimittaja Leevi Launonen pyysi helluntailiikkeen nimissä anteeksi homoseksuaalien kokemaa epäasiallista kohtelua.
Viime syksynä arkkipiispa Tapio Luoma ja helluntaiherätystä edustanut pastori Klaus Korhonen pyysivät anteeksi omien kirkkokuntiensa puolesta toisen uskon vähättelyä ja mitätöimistä.
***
Yhteisön anteeksipyynnöllä on merkitystä, kun se tulee riittävän korkealta taholta. Rivijäsenten anteeksipyytelyt eivät vielä riitä. Johtavassa asemassa olevien on kannettava vastuunsa myös menneisyyden haamuista.
Julkinen anteeksipyyntö on erityisesti tarpeen silloin, kun on rikottu luottamusta. Tämä koskee niin kaupallisia yrityksiä kuin uskonnollisia yhteisöjä. Pyytämällä anteeksi kertoo myös, että haluaa rakentaa luottamusta uudelleen.
Samalla tulee sanoneeksi, ettei anteeksipyynnön kohteena olevia asioita pitäisi tapahtua enää koskaan.
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 31.1.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Helluntaikirkon johtaja: Seurakunnissamme on asioita, jotka täyttävät vainon tunnusmerkit
Ristin Voiton päätoimittaja pyysi anteeksi homoseksuaalien kohtelua helluntailiikkeessä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.