Suomalaisilla on mielikuva maksuttomasta opiskelusta, mutta ainakaan toisen asteen opinnoissa mielikuva ei pidä täysin paikkaansa. Opiskelu on kyllä maksutonta, mutta opinnoissa tarvittavat oppimateriaalit ja -välineet jäävät opiskelijan maksettaviksi.
Opetushallituksen viime vuonna tekemän selvityksen mukaan lukio-opintojen välttämättömät kustannukset ovat noin 2 500 euroa. Pakollisiin kuluihin lasketaan oppikirjat ja kannettava tietokone. Lisäksi kuluja voi tulla koulumatkoista sekä esimerkiksi opintoretkistä tai vanhojentansseista.
Ammattiopintojen kustannukset vaihtelevat alasta riippuen. Keskimäärin ne ovat joitain satoja euroja. Oppikirjojen lisäksi ammattiin opiskeleva saattaa joutua hankkimaan jo opiskeluaikanaan työvälineitä ja -vaatteita sekä erilaisia maksullisia todistuksia osaamisestaan, kuten hygieniapassin.
Opintojen hintalappu ei ole pienentynyt, vaikka opinnoissa käytetään yhä enemmän perinteisiä kirjoja edullisempia sähköisiä oppimateriaaleja. Niitä ei kuitenkaan voi ostaa käytettynä.
***
Yhteisvastuukeräyksen kohteena on tänä vuonna lasten ja nuorten opiskelumahdollisuuksien tukeminen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avaa Yhteisvastuukeräyksen helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina.
Kotimaassa keräysvaroilla tuetaan opiskeluvälineiden hankkimista erityisesti toisen asteen opintoihin. Avun vievät perille seurakunnat ja Kirkon diakoniarahasto.
Diakoniarahasto tukee lasten ja nuorten opiskelua ja harrastamista Tukikummit-säätiön lahjoitusvaroista. Hakemukset Tukikummeille tehdään paikallisseurakuntien kautta.
Tukikummit-avustuksista vajaa viidennes, 19,5 prosenttia, myönnettiin viime vuonna opiskeluvälineiden hankintaan. Kaikkiaan Tukikummit tuki viime vuonna 1 355 lasta yhteensä 543 546 eurolla.
Tukea myönnetään esimerkiksi oppikirjojen, tietokoneen, ammattiopintoihin liittyvien työvälineiden sekä bussilippujen hankkimiseen. Tukea annetaan myös peruskoululaisille esimerkiksi luistimiin ja suksiin, joita tarvitaan liikuntatunneilla.
Tietoteknisten välineiden lisääntynyt käyttö kouluissa näkyy myös hakemuksissa, kertoo Kirkon diakoniarahaston sihteeri Sari Nieminen.
– Yläkoulussa tai toisella asteella ei enää pärjää ilman tietokonetta. Jos nuori ei saa käyttää koneita, kuten muut ikäisensä, hänen osaamisensa heikkenee niin, että työnsaanti tulevaisuudessa vaikeutuu, Nieminen sanoo.
Yhdelle perheelle Tukikummien avustus voidaan myöntää vain kerran. Perhekohtainen avustus vaihtelee 200 ja 2 000 euron välillä. Keskimäärin avustussumma on 400–500 euroa lasta kohden.
Viime vuonna Kirkon Diakoniarahastolla on ollut käytössään tavallista enemmän varoja lapsiperheiden tukemiseen. Keväällä 2018 Sauli Niinistön vaalikampanjasta ylijääneistä varoista lahjoitettiin diakoniarahastolle 200 000 euroa lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Lahjoituksen avulla diakoniarahasto on voinut myöntää myös suurempia 1 500–2 500 euron avustuksia, esimerkiksi kaikkien lukion oppimateriaalien hankkimiseen.
– Tukiyhdistykseltä saatu kertalahjoitus on auttanut meitä tukemaan lapsiperheitä. Nyt keräämme Yhteisvastuun kautta samaan tarkoitukseen, Nieminen sanoo.
Niemisen mielestä on ehdottoman tärkeää, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus peruskoulun jälkeiseen koulutukseen.
– On mahdoton löytää työtä ilman toisen asteen koulutusta. Ennen pääsi harjanvarteen, mutta nykyään ei pääse sinnekään, vaan pitää osata ja tietää teknisistä laitteista.
***
Parhaillaan kansalaisaloitteella vaaditaan aidosti maksutonta toisen asteen koulutusta. Aloitteen allekirjoitti runsaat 53 000 suomalaista. Se eteni eduskuntaan, ja se on parhaillaan sivistysvaliokunnan käsittelyssä.
Pientä helpotusta opiskeluvälineiden hankintaan on tulossa. Viime vuonna hallitus päätti opintorahan uudesta oppimateriaalilisästä. Muutos tulee voimaan tämän vuoden elokuussa. Pienituloisten vanhempien lapsille tarkoitettu lisä on suuruudeltaan 46,80 euroa kuukaudessa.
***
Kuitenkin jo peruskoulussa opintoihin liittyy erilaisia kustannuksia, kertoo Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes. Tyypillisesti kustannuksia syntyy erilaisista retkistä ja leirikouluista, joihin rahaa keräävät usein vanhempaintoimikunnat.
– Joissain kouluissa saatetaan todeta, ettei rahaa kerätä talkoilla vaan vanhemmat maksavat osuutensa suoraan tilille. Nämä ovat haasteellisia tilanteita, koska aina joukossa on vanhempia, joilla ei ole siihen varaa, Siimes sanoo.
Uutta on Siimeksen mukaan se, että viime vuosina vanhempainyhdistyksiä on pyydetty hankkimaan kouluille myös oppikirjoja ja jopa kopiopaperia.
Jotkut vanhempainyhdistykset ovat hankkineet opetuskäyttöön tietokoneita ja tabletteja.
– Kannustamme miettimään, mikä on yhdistyksen rooli. Kannattaako tällaiseen lähteä vai kannattaisiko ennemmin pyrkiä vaikuttamaan kuntien päättäjiin?
Vanhempainbarometrissä viime vuonna 40 prosenttia alakoululaisten ja lähes 70 prosenttia yläkoululaisten vanhemmista kertoi, että oppilaat käyttävät oppitunneilla omia tietoteknisiä laitteitaan. Omien laitteiden käytöstä tulisi sopia yhdessä vanhempien kanssa.
– Opettajan tulee huolehtia, että jos oppilaalla ei ole omaa laitetta, hän saa koulun laitteen käyttöönsä. Mieluiten tulisi tietysti työskennellä koulun laitteilla, Siimes sanoo.
Kuva: Anni Reenpää / Lehtikuva
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.