Lapsuuden seurakuntani täytti 450 vuotta. Albert Edelfeltin vuonna 1887 maalaama teos teki Ruokolahtea tunnetuksi, ja kansallispukuiset nykyeukotkin asettuivat muutaman viikon takaisessa juhlassa kirkonmäellä yhteispotrettiin. Kuuluisasta, realistisesti kansanihmisiä kuvanneesta maalauksesta ovat versioineet omansa niin poliisit kuin jotkut vihkiäisiin tulleet kaasot. Jossain pilakuvassa kirkonmäellä pussikaljoitellaan.
Ruokolahden seurakunnan juuret ovat ”Pyhän Pietarin pitäjässä” Jääskessä, joka jaettiin kahtia vuonna 1572. Pohjoisosalle annettiin nimi Ruokolahti. Kirkkopitäjänä se hoiti sekä alueen maalliset että seurakunnalliset asiat.
Kuntana Ruokolahti perustettiin vasta 1868. Seurakunta ja kunta olivat oikeastaan sama asia. Sama yhtenäiskulttuuri, samat ihmiset. Kirkon kirjoissa kaikkien syntymät ja kuolemat. Kun kuntia perustettiin, ne jatkoivat osin työtä, jonka kirkko oli hoitanut aiemmin. Nytkin niiden eri toimijat juhlivat yhdessä.
Espoon kaupunki on seurakunnan rinnalla sylivauva
Nykyinen kotiseurakuntani pisti paremmaksi, kun se juhli 500-vuotista taivaltaan jo 1958, syntymävuotenani. Espoolaiset kuuluivat aikoinaan Kirkkonummen emäseurakuntaan, josta irtauduttiin omaksi kappeliseurakunnaksi 1300-luvulla. Itsenäinen seurakunta perustettiin vuonna 1458, kirkkoherrana Henricus. Kaunis harmaakivikirkko rakennettiin noin 1485–90.
Espoon kaupunki on seurakunnan rinnalla sylivauva. Maalaispaikkakunnasta, jota oli alettu rakentaa sodan jälkeistä asuntopulaa helpottamaan, tuli 1963 kauppala ja 1972 kaupunki. Espoo täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Kaupunki on siis noin 500 vuotta nuorempi kuin seurakunta.
Nyt ”kirkkojen välistä” pääsee sataakahtakymppiä tuomiokirkolta toiselle
Kun olin lapsi, ajoimme joka pyhä kirkkojen välistä tietä jumalanpalvelukseen. ”Kirkkojen välinen” tarkoitti Ruokolahden ja Rautjärven kirkot yhdistävää soratietä.
Nykyisinkin voi puhua kirkkojen välisestä tiestä. Koti on vanhan postireitin, Kuninkaantien, varrella, noin kilometri Espoon tuomiokirkolta ja puoli kilometriä vanhalta hirttopaikalta. Alueelta on löydetty myös varhaismetallikautisen asuinpaikan jäänteet – siis ajalta ennen Lordia. Kuninkaantietä pääsi aikoinaan Pietarista Turun tuomiokirkolle ja edelleen Tukholmaan ja Bergeniin asti. Helsinki jäi reitiltä vähän sivuun.
Espoon kirkko rakennettiin kauniiseen maalaismaisemaan, Kirkkojärven ja mereen laskevan joen kupeeseen. Järvi kuivattiin 1960-luvulla Turun moottoritien tieltä. Nyt ”kirkkojen välistä” pääsee sataakahtakymppiä tuomiokirkolta toiselle, joen varresta ja hiippakunnasta toiseen.
Kirkon tulisi olla edelleen koko kansan kirkko
Edelfeltin maalauksesta voi saada väärän kuvan 1800-luvun kirkosta, jolloin miehet olivat sekä vallassa että näkyivät myös penkissä – ja oikean oman aikamme kirkosta. Etualalla istuvat naiset puhumassa kirkkopolitiikkaa tai juoruilemassa. Taustalla on vain tyttöjä ja naisia. Samaan aikaan toisaalla, Espoon isolla kirkolla oli Kannusilta, jonka alle miehet jättivät viinakannunsa jumalanpalveluksen ajaksi. Sen ajan pussikaljoittelua.
Edelleen kirkon tulisi olla kansan kirkko, miehille, naisille, nuorille ja lapsille. Miten väki löytäisi tien sinne muulloinkin kuin juhlapyhinä? Laulamaan yhdessä ja kuulemaan sanaa. Puhumaan vaikka kirkkopolitiikkaa tai paremman puutteessa juoruilemaan. Istumaan sekä rivissä että ringissä, tasaveroisessa vuorovaikutuksessa nykyajan Henricusten kanssa. Mutta myös tekemään ja osallistumaan.
Ennen kuuluttiin tiukasti omaan seurakuntaan. Nykyisin liikutaan yli rajojen. Kun lähikirkko tarjosi liian hartaita messuja ja korkeatasoisia konsertteja, ajoimme Turun moottoritietä Lohjan suuntaan Vivamoon Mukulamessuun. Lasten kasvettua ajettiin moottoritietä toiseen suuntaan Helsinkiin Verkoston messuun. Viime vuodet kirkkokotimme on ollut Verkoston ja Espoonlahden seurakunnan yhteisessä työssä.
Lapsuuden kotikirkon 450-vuotisjuhlaa katselin hellästi ruudun takaa.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!