"Nähdessäni paavin lempeät kasvot tunnelma rentoutui heti" – Franciscus inspiroitui vapaaseen keskusteluun suomalais­delegaation kanssa

Piispa Jukka Keskitalo, kirkkoherra Tuomo Huusko ja pappi Mari Valjakka tapasivat paavi Franciscuksen Vatikaanissa. Delegaatio lahjoitti paaville pohjoissaamenkielisen Raamatun. Kuva: All Over Press / EPA / Vatican Media

Paavi Franciscus oli hyvin välitön, läsnäoleva ja kiinnostunut ihmisistä, kuvaa Oulun piispa Jukka Keskitalo Kotimaalle maanantain tapaamista Vatikaanissa.

– Yksityisvastaanotto eteni niin, että paavi oli ovella vastassa ja tervehti henkilökohtaisesti meitä kaikkia delegaation jäseniä. Sitten seurasi minun puheeni ja paavin vastaus. Hän inspiroitui puhumaan myös vapaasti.

Paavi päätti vastauksensa Keskitalon puheeseen sanomalla: "Piispan ja pastorin ei tule lakata unelmoimasta. Kiitos kun unelmoit".

Tämän jälkeen paavi jakoi muistomitalit ja tervehti uudelleen kaikkia.

– Siinä yhteydessä delegaation eri jäsenillä oli vielä lyhyitä keskusteluja paavin kanssa, Keskitalo kertoo.

Ekumeeniseen delegaatioon kuuluivat piispa Keskitalon lisäksi saamelaisten pappi Mari Valjakka, kirkkoherra Tuomo Huusko Inarista, Suomen katolisen hiippakunnan piispa emeritus Teemu Sippo, katolisen kirkon Helsingin hiippakunnan asiainhoitaja Marco Pasinato, Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan kirkkoherra, isä Jean Claude Kabeza sekä piispa Keskitalon puoliso Marja Keskitalo.

Matka liittyi Pyhän Henrikin päivän juhlallisuuksiin kristittyjen ykseyden ekumeenisella rukousviikolla.

"Toivotin paaville saameksi hyvää päivää"

Mari Valjakka kertoo, että hänelle oli nuorena kolttasaamelaisena suuri kunnia olla mukana paavin tapaamisessa.

– Kolttasaamelaiset ovat pieni kansa, vähemmistö vähemmistön keskellä. Vierailu tuntui hyvin merkitykselliseltä. Astuessani sisään ja nähdessäni paavin lempeät kasvot tunnelma rentoutui heti. Hänestä tuli hyvin lämmin vaikutelma.

– Toivotin paaville saameksi hyvää päivää ja istuuduin delegaation kanssa alas. Seurasin tarkkaan paavin reaktioita piispa Keskitalon puheen aikana ja huomasin, kuinka hän eli vahvasti mukana, kun alkuperäiskansojen kysymyksistä puhuttiin.

Valjakalle oli tärkeää nähdä, että puheet alkuperäiskansoista eivät olleet paaville vain kauniita sanoja, vaan sanat ja niiden takana olevat vahvat tunteet haastoivat.

– Näin konkreettisesti myötäelämistä ja kaikesta välittyi yhteinen tahtotila, että huomisen tulisi olla alkuperäiskansoille parempi kuin eilinen.

– Tunnelma oli paljon rennompi, aidompi ja inhimillisempi kuin olin osannut kuvitella.

"Marginaaleista nousee paljon hyvää"

Mari Valjakka iloitsi erityisesti siitä, että keskustelu saamelaisten asemasta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa sekä alkuperäiskansojen ja kirkkojen välisistä suhteista ylipäätään tuli jälleen askeleen verran näkyvämmäksi ekumeenisella kentällä.

– Kirkkojen välisessä yhteistyössä on paljon voimaa. Eikä kyse ole vain saamelaisasioista. Kun opimme ymmärtämään edes yhtä vähemmistöä, voimme samalla oppia jotain myös muista. Marginaaleista nousee paljon hyvää ja alkuperäiskansoilla olisi paljon annettavaa esimerkiksi ympäristökysymyksissä.

Valjakka näkee, että kirkon tehtävä on saattaa kuuluviin niiden ihmisten ääntä, jotka tulevat yhteiskunnassa vaiennetuiksi.

– Tämä tuntuu keskeiseltä tavoitteelta siinä työssä, jota teemme kirkoissa paikallisesti, mutta myös laajemmasta näkökulmasta ekumeenisesti.

"Nyt on keskusteltava siitä, mitä kirkko pyytää saamelaisilta anteeksi ja mitä se merkitsee"

Piispa Keskitalo yllättyi siitä, että tiukasta protokollasta huolimatta kaikki järjestelyt sujuivat Vatikaanissa hyvin jouhevasti.

– Paavi Franciscus vaikutti olevan hyvin kiinnostunut alkuperäiskansojen ja kirkkojen suhteesta. Katolinen kirkko kohtaa samoja kysymyksiä muun muassa Kanadassa ja Amazonin alueella.

Puheessaan paaville Keskitalo nosti esiin ajatuksen, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja muidenkin kirkkojen tulisi kirkkona pyytää anteeksi saamelaisilta. Puheesta voit lukea lisää Kotimaan uutisesta täältä.

– Tämä jatkaisi sitä työtä, jonka piispa Samuel Salmi aloitti vuonna 2012 pyytämällä anteeksi saamelaisilta. Nyt olisi olennaista yhteisöllinen valmistautuminen ja keskustelu siitä, mitä oikeastaan pyydetään anteeksi ja mitä se merkitsee. Mahdollista anteeksipyyntöä tulisi seurata myös sitoutuminen jatkoaskeliin.

Keskitalon mukaan tilanne on muuttunut voimakkaasti viime vuosien aikana.

– On alkanut saamelaisten totuus- ja sovintoprosessi. Myös Ruotsin kirkko on pyytänyt anteeksi saamelaisilta. Minusta tämä askel on edessä myös Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla. Halusin nostaa asian esille paavin luona, koska kysymys suhtautumisesta alkuperäiskansoihin on yhteinen katoliselle kirkolle ja Suomen luterilaiselle kirkolle.

Myös Mari Valjakan mukaan piispa Samuel Salmen anteeksipyynnön pohjalle on hyvä rakentaa kirkkojen ja saamelaisten välistä keskustelua sekä keskustelua alkuperäiskansojen ja kirkkojen välisistä suhteista laajemminkin.

Oikaisu 18.1. kello 15.35. Delegaation nimilistasta on poistettu Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston johtaja Kimmo Kääriäinen. Ennakkotiedoista poiketen Kääriäinen ei kuulunut delegaatioon.

Lue myös:

Piispa Jukka Keskitalo Vatikaanissa: Kirkon on syytä pyytää saamelaisilta anteeksi rakenteellisia syntejä, jotka vaikuttavat edelleen

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

"Nähdessäni paavin lempeät kasvot tunnelma rentoutui heti" – Franciscus inspiroitui vapaaseen keskusteluun suomalaisdelegaation kanssa