Miikka Ruokasen uusi Luther-monografia on sisäänajo reformaattorin merkittävän teoksen uskonmaailmaan ja sen tulkintaan

Hollantilainen myöhäisrenessanssin yleisnero Erasmus Rotterdamilainen kritisoi teoksessaan De libero arbitrio (Tahdon vapaudesta) Martti Lutherin aihetta koskevaa teologiaa. Martti-tohtori vastasi Erasmuksen väitteisiin kuuluisaksi tulleella kirjallaan De Servo Arbitrio (Sidottu ratkaisuvalta).

Helsingin yliopiston dogmatiikan emeritusprofessori Miikka Ruokanen on selvittänyt Lutherin ja Erasmuksen väittelyä uutuusteoksessaan Miten uskoa kun ei voi uskoa? (Kirjapaja 2022.) Kirja perustuu Ruokasen englanninkieliseen väitöskirjaan Trinitarian Grace in Martin Luther´s The Bondage of the Will (Oxford University Press, 2021).

Suomenkielisessä kirjassaan Ruokanen käy läpi Erasmuksen ja Lutherin erimielisyyksien juurisyitä, kulkua ja argumentaatiota. Hän analysoi kattavasti termien ja väitteiden taustoja ja merkityksiä ja tekee niistä johtopäätöksiä. Tutkimus on hyvin yksityiskohtainen ja paikoitellen jopa perinpohjainen.

Rohkea ja radikaali pelastusvarmuuden puolustaja

Ruokasen Luther-löytö on ennen kaikkea Kolminaisuuden ja Pyhän Hengen aseman kirkastaminen.

Erasmuksen ja Lutherin ajattelu edustivat Ruokasen mukaan jopa kahta erilaista kristinuskon paradigmaa. Luther kieltää ihmisen mahdollisuuden vapauttaa itsensä epäuskostaan. Erasmus taas uskoo Jumalan käskyjen ja kieltojen myönteiseen vaikutukseen ihmisen uskon syntymisessä.

Lutherille on selvää, että vain Pyhä Henki voi vapauttaa ihmisen epäuskon eli synnin tilasta. Jos ihmisellä olisi vapaa ratkaisuvalta, se Lutherin mukaan jopa turhentaisi Kristuksen uhrin.

Lutherin antropologiasta on joskus keskusteltu: onko ihminen ruumis-sielu vai kolmijakoisesti ruumis-sielu-henki? Luther käyttää molempia jakoja, mutta Ruokasen mukaan hän sijoittuu paremmin patristiseen trikotomiseen kuin myöhempään katoliseen dikotomiseen ihmiskäsitykseen.

Luther osoittautuu Ruokasen mukaan myös rohkeaksi ja radikaaliksi pelastusvarmuuden puolustajaksi. Reformaattori käyttää ennalta määräämisen, valinnan ja välttämättömyyden käsitteitä pelastus- ja armo-opissaan osoittaakseen, että pelastava armo annetaan lahjana, ilman ihmisen aloitetta tai yhteistyötä.

Teologiset ongelmat ovat suuria mutta lähentyminen mahdollista

Ruokanen liikkuu tutkimuksessaan sekä uusilla että suomalaisen Luther-tutkimuksen jo kyntämillä mailla. Hän kritisoi eräitä Tuomo Mannermaan tulkinnan rajoituksia ja ehdottaa Mannermaan koulukunnan tulkintaan Lutherin armo- ja vanhurskauttamisopista kolmea ”korjaavaa näkökohtaa”.

Niistä ensimmäinen on, että yksin uskon kautta -periaate tulee ymmärtää vahvan pneumatologisesti.

Toiseksi kirkkoisien ja Lutherin välistä linkkiä heidän samankaltaisessa näkemyksessään Kristuksen persoonan ja Hänen pelastavan työnsä erottamattomuudesta tulee vahvistaa.

Kolmanneksi kristologisen ja pneumatologisen armon erottamattomuus ja samanaikaisuus partisipaation ymmärtämisessä ykseytenä Kristuksen kanssa Pyhässä Hengessä on samankaltaista patristisessa ja Lutherin armo-opissa.

Entä onko Lutherin ja Erasmuksen hyvin erilaisten katsomusten välille mahdollista rakentaa siltaa? Ruokasen havaintojen mukaan teologiset ongelmat ovat suuria, mutta ”tietynasteinen” lähentyminen ja sovinto voisi olla mahdollinen. On nähtävä 500 vuoden takaiset väärinymmärrykset ja virhetulkinnat.

Ruokasen tutkimus on vaikeasta, mutta teologisesti hyvin merkittävästä aiheesta ymmärrettävästi kirjoitettua tutkimusta. Samalla sitä voi pitää tärkeänä päivityksenä Luther-tutkimuksessa. Sen vuoksi olisi toivottavaa nähdä julkisuudessa aiheesta uutta asiantuntijoiden keskustelua.

Sekin olisi suotavaa, että tämän teoksen ohella myös itse Lutherin Sidottu ratkaisuvalta alkaisi uudelleen kulua myös luterilaisten teologien käsissä.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!