Kirkon jäsenet voisivat mietinnön mukaan kuulua jatkossa teknisesti paikallisseurakuntaan mutta käytännössä henkilöseurakuntaan. Silloin henkilötiedot ja jäsenmaksut välitettäisiin erikseen luotavan paikallisseurakunnan jäsenrekisterin perusteella henkilöseurakunnalle. Kun myös kirkollisverosta määrättäisiin paikallistasolla, vältettäisiin henkilöseurakuntien välinen jäsenmaksukilpailu, mietinnössä pohdiskellaan.
Kirkollisveronkanto voisi mietinnön mukaan tulevaisuudessa irtautua seurakunnista ja siirtyä suurempiin yksiköihin samalla tavoin kuin seurakuntayhtymissä. Seurakuntien pitäisi kuitenkin pysyä muilta osin itsenäisinä.
Tulevaisuusselonteossa todettiin keskusjohtoisuuden lisääntyneen kirkon hallinnossa. Mietinnön mukaan kehityksen taustalla on muun muassa se, että hallintoa on kehitetty talouden ehdoilla. Keskusjohtoisuuden lisääntymiseen on vaikuttanut myös seurakuntien koon kasvaminen, jota on tuettu kuntarakenteen muutoksen vuoksi.
Selontekoa mietintöä varten kommentoineen kirkolliskokouksen hallintovaliokunnan mukaan kuntarakenteen muutoksen seurauksia ei pidä jäädä passiivisesti odottamaan, vaan tulevaisuuden hallintomallia on kehitettävä kirkon arvojen ja ydintoimintojen pohjalta. Muuten uhkana ovat valiokunnan mukaan liian raskaat, epätarkoituksenmukaiset ja kalliit rakenteet.
Hallintovaliokunta keventäisi hallintoa kasvattamalla taloushallinnon yksiköiden kokoa jopa kuntia suuremmiksi. Keskittämisen pitäisi sen mukaan koskea esimerkiksi hautaus- kiinteistö-, ja hankintatointa. Varsinainen toiminta tapahtuisi tulevaisuudessa kuntia pienemmissä seurakunnissa, joiden taloustilannetta voisi tukea tasaamalla taloutta seurakuntien kesken.
Kirkolliskokous käsittelee yleisvaliokunnan mietintöä marraskuun istunnossaan.
Tutustu mietintöön ja tulevaisuusselontekoon