Mielipide: Papit ovat pitäneet aikuisia pyhäkoululaisina, ja se on johtanut fundamentalismiin

Heikki Palmu avaa esseessään (Kotimaa 24.1.) Raamatun ymmärtämisen vaikeutta. Kaikki ei ole niin kuin se luetaan. Apostolien teoissa Filippos kysyi etiopialaiselta hoviherralta: Ymmärrätkö myös mitä luet? Hoviherra totesi nöyrästi, ettei hän voi ymmärtää, kun ei kukaan selitä. Filippoksen selityksien myötä hoviherra ymmärsi evankeliumin ja hänet kastettiin Jeesukseen uskovaksi.

Kun luemme Raamatun tekstiä, meidän on otettava selvää, kuka on tämän kirjoittanut, milloin, miksi ja kenelle. Emme voi siirtää tuhansia vuosia vanhoja asioita nykypäivään sinällään. ”Kirjaimellinen” raamatuntulkinta on mahdottomuus, koska jokainen lukija tulkitsee tekstin oman ymmärryksensä mukaan. Jokaisen ymmärrys koostuu kasvatuksesta, ympäristöstä sekä psyyken rakenteesta.

Absoluuttista totuutta ei ole olemassa – paitsi Herramme Jeesus, johon uskomalla voimme löytää sen hitusen totuudesta, minkä Hän haluaa meille kulloinkin kirkastaa. Siksi raamatuntulkinta, joka merkitsisi kaikille kaikkina aikoina kirjaimellisesti samaa, on mahdottomuus. Tämä ei sulje pois sitä, että itselle kirkastunut asia Raamatusta on se totuus, johon voin luottaa. En kuitenkaan voi vaatia sitä muilta, joille asia on kirkastunut toisin.

***

Me papit olemme laiminlyöneet seurakuntalaisten opettamisen. Olemme pitäneet aikuisia ihmisiä ikuisina pyhäkoululaisina, joille ei ole kerrottu kriittisestä raamatuntulkinnasta tai epäilyksistä. Tämä on ollut suuri virhe ja johtanut lapsenomaiseen fundamentalismiin. Aikuinen usko kestää epäilyt, jotka testaavat uskoa ja vahvistavat sitä.

Usko on aina henkilökohtainen suhde Jumalaan. Kun kerromme Hänestä muille, meidän tulee ottaa huomioon ympäristö. Se ei murenna uskoamme, vaan saa aikaan molemminpuolisen luottamuksen. Aikuisrippikouluille on suuri tarve. Tietämättömyyteen perustuva fundamentalismi ei saisi silloin valtaa, vaan ymmärrys ja luottamus lisääntyisivät.

Kirjoittaja on rovasti.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 14.2.2019.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Essee: Jokainen kirkon kysymys on lopulta raamattukysymys – on kysyttävä, miten luemme Raamattua

Mielipide: Auktoriteetin menettää, jos sitä ei ota, ja näin on käymässä piispoillemme

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliKirkon Ulkomaanavun rauhanverkoston johtaja valittiin YK:n turvallisuusneuvoston kumppaniryhmään
Seuraava artikkeliKolumni: Paavi ja suurimaami taisivat löytää yhteisen vihollisen

Ei näytettäviä viestejä