Korona muutti arjen.
Tässä sarjassa kirkon työtä tekevät kertovat esteistä ja toivosta epidemia-aikana. Sarja päättyy.
***
Joensuun Rantakylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marko Kähkönen, miten työsi muuttui kevään aikana?
– Vastuualueeni on normaalitilanteessakin laaja. Vedän tiimiämme, ja työhöni kuuluu lisäksi yhteistyö partion ja seurakunnan varhaiskasvatuksen kanssa. Koronan aikana verkkotyöskentelyn määrä on noussut. Se ei kuitenkaan ole lähtenyt nollasta liikkeelle. Kevään aikana tuotimme päivittäin sisältöä muun muassa Instagram Liveen ja Insta Storiesiin.
– Aika nopeasti päätimme, että emme jää vain verkon varaan, vaan teemme tässäkin tilanteessa myös jalkautuvaa työtä. Liikuimme työparin kanssa Rantakylän alueella kahtena alkuiltana viikossa ja kohtasimme eri-ikäisiä nuoria. Onkin syntynyt erittäin hyviä keskusteluja tuttujen ja tuntemattomien kanssa.
– Negatiivista on, että työ on aikataulullisesti jotenkin hajonnut. Varsinkin alussa tuntui siltä, että on koko ajan töissä. Verkkotyöskentelyä, palavereita ja videoiden leikkaamista oli pitkin päivää. Paljon tuli aivan uusienkin asioiden haltuunottoa.
Millaisia uusia toimintamuotoja olette nuorisotyössä keksineet?
– Olemme olleet koulujen kanssa mukana verkkoalustalla tapahtuneessa opetuksessa. Esimerkiksi yksi yläkoulun oppitunti käsitteli kristillistä etiikkaa. Meidän nuorisotyömme edustaja oli kyseisessä verkko-opetustilanteessa mukana opettajan ja oppilaiden kanssa.
Mitä olet oppinut?
– Olen huomannut, että moni asia hoituu etäyhteyksin. Ei aina tarvitse matkustaa niihin kokouksiin. Tätä kautta työ on eräällä tavalla tehostunutkin. Verkkoalustojen käyttökin on muuttunut entistä monipuolisemmaksi. Samoin sisällöntuottamisemme on kehittynyt.
– Jalkautuvan työn merkitys on kevään kokemusten perusteella edelleen korostunut. Siellä kadulla, toreilla ja ostareilla kohtaamisia tapahtuu niin luontevasti.
Miten työyhteisössänne kannustetaan toisia?
– Saamamme myönteisen palautteen jakaminen kaikille työyhteisön jäsenille on tärkeää. Muutenkin olemme yrittäneet pitää yllä myönteistä ilmapiiriä. Koronan myötä työmme ei todellakaan päättynyt vaan purjehdimme tavallaan uusille vesille. Eri työalamme ovat tehneet yhteisiä projekteja joskus aika nopeallakin aikataululla. Toisia kuullaan ja halutaan kokeilla asioita yhdessä. Sekin kannustaa meitä kaikkia.
Miten pidät yllä omia voimavarojasi?
– Työyhteisön tuki on tärkeä asia. Vapaa-ajalla taas olen viettänyt aikaa perheen ja harrastusten parissa. Silloin tällöin käymme järvellä kalassa, se on mukavaa. Perheemme kanssa myös korjailemme moottoripyöriä ja ajelemme niillä.
Mitä kaipaat eniten ajalta ennen koronaa?
– Välitöntä läheisyyttä. Koronan aikana kaikenlaisella varautumisella on ollut niin iso merkitys. Se on alkanut vähän jo nyppiäkin minua.
Kuva: Tiina Riikonen
Lue myös:
Diakonissa Vuokko Väätäinen kirjoitti oman kirjeen jokaiselle Varttuneiden kerhon kävijälle
Piispa Simo Peura soittelee kirkkoherroille ja kyselee, miten seurakunnissa jaksetaan
Seurakuntalaiset New Yorkista Floridaan pitävät nyt kirkkokahveja pappi Tiina Talvitien kanssa
Suntio Timo Lehto ei voi koronakriisin aikana tehdä työtään etänä
Imatralainen kirkkomuusikko Heini Vesterinen alkoi keikkailla pihoilla – takana kymmeniä lauluhetkiä
Perheneuvoja Heikki Kruus luuli olevansa yksinäisen työn tekijä, kunnes epidemia pakotti etätöihin
Kirkkoherra Mimosa Mäkinen: Poikkeusoloissakin kantavat perusasiat – unta, liikettä ja rukousta