Luonto puhuu: Pähkinähakin puku viestii pistemäistä toivoa

Tästä ei tullut niin hyvä lintuvuosi kuin olin etukäteen kuvitellut. En ole retkeillyt kyllin aktiivisesti, joten en ole nähnyt niin paljon lajeja kuin olin kuvitellut. Toistaiseksi en ole nähnyt edes pähkinähakkia.

Tosin ei pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) mikään tavallinen laji Suomessa ole, ellei satu asumaan sen pesintäseuduilla tai näe sitä syksyllä vaelluksilla puistojen sembramäntyjen kimpussa.

Maassamme pesii noin 1 800 pääosin läntiseen alalajiin kuuluvaa pähkinähakkia, joista suuri osa Lounais-Suomessa pähkinälehtoalueella. Hakki muistuttaa ulkoiselta hahmoltaan hieman närheä, mutta on höyhenpuvultaan tyystin erilainen. Nokka on jykevä.

***

Tarina kertoo tilanomistajasta, joka sairastui vakavasti. Hän tiesi heti, että sairauteen ei ole parannusta ja se koituisi hänelle kuolemaksi. Lääkärikään ei halunnut kaunistella asioita, mutta sanoi, että edessä voi kaikesta huolimatta olla vielä monta elinvuotta.

Sairaus aiheutti ajoittain kipuja, ja silloin tilanomistaja turvautui rukoukseen.

– Hyvä Jumala, lievitä kipujani.

Mutta Jumala vaikeni.

Seuraavana päivänä tilanhoitaja katseli pihapiiriin puluja. Joukkoon oli ilmestynyt valkoinen yksilö.

– Tuo on Jumalan merkki, sinä paranet, lohdutti tilanomistajan vaimo.

– Valitettavasti se on väärä merkki, minä en parane, tilanomistaja vastasi rouvalleen.

Kun seuraavan kerran kipukohtaus yllätti, mies rukoili taas:

– Hyvä Jumala, lievitä kipujani. Anna jokin merkki, mutta ei valkoista lintua tällä kertaa, jos sopii.

Jumala vaikeni kuten edelliselläkin kerralla, mutta seuraavana aamuna pihapiirissä hyppeli outo lintu. Se oli tummanruskea, ja siinä oli valkoisia pilkkuja.

Tilanomistaja katseli lintua ensin ihmeissään, mutta alkoi sitten hymyillä:

– Kiitos hyvä Jumala, tuollaista merkkiä tarvitsen. Pistemäistä toivoa, toivon pilkahduksia.

Myöhemmin tilanomistaja kertoi linnusta kirkkoherralle, joka oli käymässä. Kirkkoherra harrasti lintuja ja sanoi, että kyseessä oli pähkinähakki ja varmaan Siperiasta tullut vaeltaja.

– Turhaan ei se lintu vaeltanut, minulle tuli sen näkemisestä parempi mieli, tilanomistaja sanoi.

 

Rukous

Toivon Jumala, anna elämääni asioita, jotka herättävät ilon ja tuovat uskoa huomiseen.

Niin kuin lintu lentää siivillään, niin sinä kerran nostat sieluni taivaaseen.

Aamen.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliNäkökulma: Olisiko herkästi loukkaantuvilla kristityillä ja muslimeilla opittavaa juutalaisesta huumorista?
Seuraava artikkeliRäikeät ennakko­luulot estävät yhä romanien työllis­tymistä – ”Syrjintä alkaa jo ysiluokan TET-harjoitte­luissa”

Ei näytettäviä viestejä