Leirijakson pituus on suoraan yhteydessä siihen, kuinka tyytyväisiä nuoret ovat rippikouluun, osoittaa kirkon valtakunnallinen rippikoulukysely.
Kyselyn tuloksia esiteltiin keskiviikkona virtuaalisesti järjestetyssä Kirkon kasvatuksen päivässä. Johtopäätöksiä analysoivat rippikouluasiantuntijat ja -tutkijat Jari Pulkkinen Kirkkohallituksesta, Kati Tervo-Niemelä Itä-Suomen yliopistosta ja Jouko Porkka Diakonia-ammattikorkeakoulusta.
Rippikoulukysely on toteutettu kolmena peräkkäisenä vuonna. Vuoden 2020 rippikouluja oli jouluun mennessä arvioinut noin 14 600 nuorta, mikä on runsas kolmannes kaikista vuoden rippikoululaisista. Vastauksia saatiin myös noin kolmeltatuhannelta isoselta ja noin 900 työntekijältä.
Asiantuntijat totesivat, että seurakunnat joutuivat aikaisin keväällä ratkaisemaan rippikoulujensa järjestelyt tilanteessa, jossa koronaviruksen leviämistilannetta oli hyvin vaikea ennakoida. Seurakunnissa päädyttiin erilaisiin ratkaisuihin: Intensiivijaksoja lyhennettiin. Hybridimalleja kehitettiin. Osa seurakunnista siirsi leirinsä loppukesään tai syksyyn. Jotkut pitivät pelkästään päivärippikouluja.
Koronavuosi tarjosi laboratorio-olosuhteen leirien merkitykseen
Koronavuonna kevään ja kesän rippikoulut sisälsivät yleisimmin 6–7 leirivuorokautta, loppuvuoden rippikoulut 4–5 leirivuorokautta. Rippikouluun ei sisältynyt lainkaan yöpymisiä 19 prosentilla kesän rippikouluihin osallistuneista ja 11 prosentilla loppuvuoden rippikouluihin osallistuneista. Yli yhdeksän yötä leirillä oli viettänyt vain pari prosenttia vastaajista.
Kyselyn merkittävä tulos oli tieto siitä, että leirin pituus vaikutti suoraan rippikoululle annettuun kokonaisarvosanaan. Leirivuorokausien määrä oli selvässä yhteydessä myös osallistujien turvallisuuden ja ilon kokemukseen, oman hengellisen elämän vahvistumiseen, vahvistuneeseen kokemukseen kristinuskon henkilökohtaisesta merkityksellisyydestä ja myönteiseen muutokseen suhteessa kirkkoon ja seurakuntaan.
Pisimpään leirillä olleista joka toinen antoi rippikoululleen yleisarvosanaksi kympin. Niistä, jotka eivät olleet leirillä lainkaan, kympin antoi joka kuudes.
Jouko Porkka totesi Kasvatuksen päivän tilaisuudessa, että koronavuosi tarjosi yllättäen laboratorio-olosuhteen, jossa leirin vaikutusta voitiin arvioida. Tavallisena vuonna nuoret voivat itse vaikuttaa siihen, missä muodossa käyvät rippikoulun. Koronavuonna vaikutusmahdollisuudet olivat vähäiset.
– Leirin vaikutus on paljon suurempi kuin me työntekijöinä ehkä ymmärrämmekään, Porkka totesi.
Tutkijat korostivat leirien merkitystä myös syrjäytymisen ehkäisyssä ja valmiiden sosiaalisten kuvioiden purkamisessa.
– Kun seurakunnat tekevät päätöksiä leirivuorokausien määrästä, ne tekevät valtavan kauaskantoisia ratkaisuja, Kati Tervo-Niemelä sanoi.
Etärippikouluun toivottiin työyhteisön sitoutumista
Leirivuorokausien määrästä riippumatta etäopetus tuli viime vuonna merkittäväksi osaksi rippikoulujenkin todellisuutta. Ainakin jonkin verran etäopetusta piti sisällään noin puolet rippikouluista.
Etäopetuksen koettiin sekä parantaneen että heikentäneen koronavuoden rippikoulukokemusta. Selvästi useammin vaikutusta pidettiin negatiivisena. Huomionarvoista on, että työntekijät suhtautuivat etäolosuhteisiin ja verkko-opetukseen kriittisemmin kuin nuoret.
Pieni osa nuorista koki, että etänä käyty rippikoulu sopi heille oikein hyvin.
Työntekijöiden kokemuksia etäopetukseen siirtymisestä käsittelivät Kirkon kasvatuksen päivässä rippikoulun ja seurakuntakasvatuksen asiantuntija Vilppu Huomo Kirkkohallituksesta sekä lehtorit Sanna Jattu ja Sami Ritokoski Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Kokemuksistaan oli kyselyssä kertonut sata rippikoulujen työntekijää loka-marraskuussa. Puolet vastaajista oli nuorisotyönohjaajia ja neljännes pappeja.
Verkko-opetusta oli toteutettu nuorten itsenäisissä etätehtävissä, koko rippikouluryhmän etätapaamisissa sekä yhteydenpidossa yksittäisiin nuoriin tai pienryhmiin.
Kaksi kolmasosaa vastanneista piti etärippikoulun ohjaamista myönteisenä kokemuksena. Ammattiryhmien kokemusten välillä ei ollut juuri eroa, mutta suurissa seurakunnissa kokemukset olivat positiivisempia kuin pienissä.
– Jatkokysymys olisi, mistä työntekijän kokemus hyvästä rippikoulusta muodostuu ja millainen arvosana kasvokkaiselle rippikoululle annettaisiin, Sanna Jattu pohti.
Digitaalisten mahdollisuuksien hyvänä puolena pidettiin sitä, että rippikoulu saatiin koronaolosuhteissa ylipäänsä järjestettyä. Työntekijät kokivat myös mahdollisuuksia osaamisensa hyödyntämiseen. Uudet toimintatavat innostivat ja tiimin yhteishenki vahvistui.
Etätoteutusten heikkouksina pidettiin, että kontakti nuoriin jäi ohueksi eivätkä yhteys ja osallisuus toteutuneet.
Työntekijät kaipasivat aikaa uusiin menetelmiin perehtymiseen ja mahdollisuuksia vahvistaa teknistä osaamistaan. Työyhteisöltä toivottiin parempaa sitoutumista rippikoulujen etätoteutusten kehittämiseen.
Lue myös:
Kirkon kysely: Riparilla on turvallista ja hauskaa – nuorten yleinen hyvinvointi heikentynyt hieman
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.