Latvia irrottaa maan ortodoksista kirkkoa Moskovan patriarkaatista – Jouko Talosen mukaan ortodoksisella kirkolla on tärkeä rooli Latviassa

Latvian hallitus on syyskuun aikana pyrkinyt lainsäädännön tasolla irrottamaan Latvian ortodoksista kirkkoa Moskovan patriarkaatista eli Venäjän ortodoksisesta kirkosta. Taustalla on Venäjän kirkon johtajan patriarkka Kirillin tuki Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan.

Maan parlamentti Saeima hyväksyi syyskuun alussa lisäyksiä ortodoksista kirkkoa koskevaan lainsäädäntöön. Muutoksien avulla halutaan lisätä Latviassa toimivan kirkon itsenäisyyttä ja poistaa Moskovan patriarkaatin vaikutusvalta sen asioihin.

Parlamentti haluaa, että kirkko omaksuu autokefaalisen eli täysin itsenäisen ortodoksisen kirkon aseman. Valtion näkökulmasta kirkko on lain tultua voimaan autokefaalinen eikä riippuvainen mistään Latvian ulkopuolisesta kirkosta.

Kirkon pitäisi valtion mukaan omaksua uusi lainsäädäntö omassa hallinnossaan lokakuun loppuun mennessä. Jo 1. lokakuuta alkaen Latvian kirkon pitäisi saattaa Latvian presidentin tiedoksi arkkipiispojen ja piispojen nimitykset.

Latvian ortodoksinen kirkko on hyväksynyt valtion tekemän lakimuutoksen, mutta korostaa kirkon yhteyksien jatkumista muuhun ortodoksiseen maailmaan. Statuksen muuttuminen ei kirkon mukaan muuta ortodoksista uskoa, liturgista elämää, kalenteria, liturgian kieltä, toimituksia, traditioita eikä kirkon sisäistä elämää.

Venäjän kirkko vastustaa Latvian toimia

Kanonisesti Latvian ortodoksit ovat historiallisesti kuuluneet Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Latvian ensimmäisen itsenäisyyden aikana kirkko oli vuosina 1921–1941 ensin Moskovan ja sitten Konstantinopolin alaisuudessa oleva autonominen kirkko.

Moskovan patriarkaatti palautti Latvian ortodoksiselle kirkolle autonomian vuonna 1990. Kirkossa on nykyisin noin 350 000 jäsentä, joista ylivoimaisesti suurin osa on Latvian venäjänkielisiä.

Viime viikolla tiedotettiin, että Latvian hallitus on valtuuttanut opetusministeri Jānis Bordānsin lähestymään patriarkka Kirilliä ja pyytämään tätä myöntämään Latvian kirkolle autokefalian toteava tomos-asiakirja.

Venäjän ortodoksinen kirkko on vastustanut Latviassa tapahtuvia muutoksia. Sen mukaan valtio ei voi myöntää kirkolle autokefaliaa, eivätkä maalliset viranomaiset voi määritellä kirkon kanonista asemaa. Patriarkka Kirillin neuvonantaja Nikolai Balashov on lehtitietojen mukaan luonnehtinut Latviassa tehtyä päätöstä valtion ”hulluksi perustuslain vastaiseksi tunkeutumiseksi” kirkon asioihin.

Latvian presidentti Egils Levits on todennut, että siteiden katkaiseminen Moskovan patriarkaattiin on ratkaisevaa Latvian ortodoksiselle yhteisölle, maan koko yhteiskunnalle ja kansalliselle turvallisuudelle.

”Venäläisvähemmistön kirkolla tärkeä rooli yhteiskunnan koheesion luomisessa”

Helsingin yliopiston kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko Talonen on perehtynyt Latvian kirkkohistoriaan. Hän toteaa, että Latviassa ei ole ollut ”valtiokirkollisuutta” kommunismin jälkeen, sillä valtio on antanut kirkoille suuren autonomian.

Toisaalta viidellä tärkeimmällä uskonnollisella yhdyskunnalla, siis ev.lut. kirkolla, katolisilla, ortodokseilla, vanhauskoisilla ortodokseilla ja baptisteilla on Talosen mukaan ollut tietyssä mielessä erityissuhde valtiovaltaan päin.

– Kirkonjohtajat ovat esiintyneet aika tavalla yhdessä suhteessa valtioon. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Latvian presidentti Egils Levits tapasi kirkonjohtajia heti maaliskuun alussa. Myös ortodoksisen kirkon johtaja metropoliitta Aleksandrs tuomitsi lähtökohtaisesti sodan ja näki sen syntinä. Presidentti korosti kirkkojen roolia yhteiskunnallisen yhtenäisyyden luomisessa, Talonen sanoo.

Koska Latvian ortodoksinen kirkko on valtaosaltaan maan venäläisvähemmistön kirkko, sillä onkin Talosen mukaan tärkeä rooli yhteiskunnallisen koheesion luomisessa. Latviassa, erityisesti Riikassa ja Latgalen maakunnassa venäjää puhuvalla väestönosalla on merkittävä rooli.

– Oma käsitykseni on, että nuorempi Latvian venäläispolvi on sopeutunut pitkälle latvialaiseen yhteiskuntaan ja läntiseen arvoyhteisöön. Vanhemman polvien keskuudessa on todennäköisesti edelleen vahvoja sympatioita Putinin Venäjää tai ylipäänsä Venäjää kohtaan. Uskoakseni tällainen väestönosa on vähemmistö – ja aktiivien ortodoksien piirissä myös vähemmistö.

Latviassa voimakas Venäjän vastainen mieliala

Talosen mukaan kiinnostavaa on se, että tämä Moskovasta irtautumisen projekti on valtiovallan aktiivista toimintaa.

– Se kuvaa hyvin Latviassa vallitsevia mielialoja nyt. Yhteiskunnassa koetaan pelkoa Venäjän aikeista. Käydessäni elokuussa Riikassa huomasin vahvan ja voimakkaan Putinin ja Venäjän vastaisen mielialan esimerkiksi kaikessa siinä rekvisiitassa, jota näkyi Venäjän suurlähetystön läheisyydessä. Monet ihmiset ovat todella tuohtuneita Venäjän toimista.

Vaikka Latvian tärkeimmät kirkot ovat teologisesti konservatiivisia ja koko yhteiskuntakin erilainen kuin vaikkapa Hollannin ja Ruotsin, ei maassa Talosen mukaan lähdetä Putinin ja Kirillin masinoimaan linjaan ”lännen rappion” perusteella.

– Historian kokemus on riittävän traaginen, ja siksi vapautta, demokratiaa sekä ihmisoikeuksia pidetään tärkeinä arvoina. Linja muistuttaa enemmän Puolan kuin Unkarin asennoitumista Putiniin, Jouko Talonen sanoo.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliPääkirjoitus: Kirjat pelastavat maailmaa – Putininkin olisi kannattanut lukea
Seuraava artikkeliNarrin epäjumalat – Toimittaja Ruben Stiller haksahtaa julkisuuteen, rahaan ja ironiaan

Ei näytettäviä viestejä