Lähetystyöntekijöiden määrä kasvoi 1970-luvun lopulta yhtäjaksoisesti ja voimakkaasti noin kymmenen vuotta, mutta viimeiset 25 vuotta on tultu alaspäin. Jos lähetystyöntekijöiden määrä olisi jonkinlainen lähetystyön voiman ja innon mittari, Suomen evankelis-luterilainen kirkko kävi missionsa huipulla vuosina 1990–1992. Silloin kirkon virallisten lähetysjärjestöjen palveluksessa oli hieman alle 700 lähetystyöntekijää.
Järjestöt olivat samat kuin nykyäänkin eli Suomen Lähetysseura, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) ja sen ruotsinkielinen sisarjärjestö Slef sekä Lähetysyhdistys Kylväjä.
Vuonna 2003 kirkon lähetysjärjestöjen kautta oli ulkomailla enää 445 lähetystyöntekijää. Aasiassa oli 181, Afrikassa 165, Euroopassa 72, Latinalaisessa Amerikassa 13 ja Oseaniassa 14 lähetystyöntekijää.
Viime vuoden lopussa kirkon virallisten lähetysjärjestöjen kentällä olevien lähetystyöntekijöiden yhteenlaskettu määrä oli pudonnut lähes puoleen, 248:aan. Luku on 1970-luvun suuruusluokkaa.
{kuva_a37ed380-ba61-4e5d-8e56-c0e1a333e742}
Tätä on mielenkiintoista verrata siihen, että Kirkon Lähetystyön keskuksen tilastojen mukaan kirkon kansainvälisen työn seurakunnista saama kannatus esimerkiksi vuosina 2010–2015 on jatkanut hidasta kasvuaan. Talousmäärärahoista maksettava tuki on pysynyt vakaana. Seurakuntien ja seurakuntalaisten vapaaehtoinen tuki on jopa lisääntynyt.
Miksi kuitenkin lähetystyöntekijöitä on nykyisin paljon vähemmän kuin ennen? Kotimaa kysyi sitä niiltä kirkon virallisilta lähetysjärjestöiltä, jotka ovat perinteisesti lähettäneet suomalaisia pitkäkestoiseen lähetystyöhön muihin maihin.
Jokainen järjestö vastasi myös kysymykseen, kuinka monta lähetystyöntekijää sillä oli kentällä vuosina 1995, 2005 ja 2015.
Tästä kyselystä jätettiin pois kaksi kirkon virallista lähetysjärjestöä. Radiolähetystyötä tekevä Sanansaattajat (Sansa) ei ole tässä vertailussa mukana työnsä erityisluonteen vuoksi. Kirkon nelivuotiskertomuksen Haastettu kirkko mukaan Sansalla oli lähetystyöntekijöitä seuraavasti: 9 vuonna 2003, 7 vuonna 2007 ja 6 vuonna 2011.
Kirkon vanhin lähetysjärjestö, vuonna 1812 perustettu Suomen Pipliaseura tukee raamatunkäännöstyötä eri puolilla maailmaa, mutta ei lähetä ulkomaille lähetystyöntekijöitä.
Suomen Lähetysseuran ulkomaan työntekijöiden määrä on kahdessa vuosikymmenessä pienentynyt lähes kolmannekseen. Järjestöllä oli vuonna 1995 kentällä 315 ulkomaantyöntekijää. Vuonna 2005 heitä oli 241. Viime vuonna lukumäärä on pienentynyt 111:een.
{kuva_ef698574-daee-474a-af20-597000778d7e}
Kuva: Ari Vitikainen / Suomen lähetysseura. Suomen lähetysseuran lähettämä opettaja Heidi Majuri ja kuurojen Pappi Bahiru Tamiru tekevät yhteistyötä Hosainan kuurojenkoulussa Etiopiassa.
Varatoiminnanjohtaja Rolf Steffansson kertoo lähetystyöntekijöiden määrän pienentyneen sekä seuran omien että sen kumppaneiden linjauksien seurauksena.
– 2000-luvulla strategiamme painopisteeksi ovat nousseet koulutettujen työntekijöiden lähettämisen asemesta toiminnalliset tavoitteet, siis kokonaisvaltaisen hyvän sanoman ulottaminen kaikkialle.
Lähetysseura tukee yhteistyökirkkojen henkilöstöä ja hankkeita sekä tekee vaikuttamistyötä kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa. Tarvittaessa seura lähettää edelleenkin työntekijöitä.
Steffanssonin mukaan Lähetysseuralla ei tällä hetkellä ole tarvetta lähettää nykyistä enempää työntekijöitä kentille. Nykymäärä on seuran näkökulmasta hyvä.
– Saamme kirkkokumppaneiltamme työntekijäpyyntöjä vähemmän kuin ennen. Tärkein syy tähän on, että kirkoissa on myös paikallisia osaajia.
Lähetetyt työntekijät ovat Steffanssonista kuitenkin edelleen tärkeitä, varsinkin merkkinä siitä, että paikallinen kirkko on osa maailmanlaajuista kirkkoa.
– Pienelle tai vähemmistöasemassa olevalle kirkolle esimerkiksi suomalainen työntekijä voi tarkoittaa suurta rohkaisua. Lisäksi lähetetty henkilö voi olla tarpeellinen uuden maantieteellisen alueen tai temaattisen työn aloittajana, tai sitten nimenomaan jotakin erityisosaamista vaativassa tehtävässä.
Viime vuosina Lähetysseuran kansainväliset kumppanit ovat Steffanssonin mukaan korostaneet, että he tarvitsevat Lähetysseuralta ensisijaisesti koulutusta, kapasiteetin vahvistamista ja vaikuttamista.
– Pienenevät lähetystyöntekijöiden määrät ovat siten yhteisen keskustelun tulosta. Suomen hallituksen päätös kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksista viime vuonna aiheutti kuitenkin vähennyksiä, jotka eivät olleet Lähetysseuran strategisessa suunnitelmassa, Steffansson kertoo.
Sleyn eli Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähetystyöntekijämäärä on puolittunut kahdessa vuosikymmenessä. Vuonna 1995 maailmalla oli 43 lähetystyöntekijää, vuonna 2005 heitä oli 34 ja viime vuonna 21.
Lähetysjohtaja Pekka Huhtinen arvioi lähetystyöntekijöiden vähenemisen johtuvan osittain siitä, että lähetystyö on muuttunut moninaiseksi.
– Vanha malli, jossa uuteen kohteeseen perustettiin lähetysasema ja hankittiin muutama maasturi, alkaa jäädä yhä enemmän historiaan. Sähköisten viestimien kehittyminen on murtanut monia esteitä evankeliumin leviämiseksi. Mutta kyllä 1990-luvun lamalla lienee ollut myös oma välillinen vaikutuksensa lähettimääriin, Huhtinen sanoo.
Sleyn kohdalla lähetystyön taloudenpitoa on viime vuosina vaikeuttanut myös kirkkopolitiikka. Joissakin seurakuntayhtymissä ja seurakunnissa perinteisestä virkakannastaan tunnetun Sleyn lähetystyön tukeminen lopetettiin tai sitä vähennettiin. Nyttemmin osa edellisistä on taas palannut järjestön tukijaksi.
{kuva_662bc3bd-b502-4590-9b8f-ecafa16ab7de}
Kuva: Sirkka-Liisa Huhtinen. Sleyn Japanin-lähetti Hanna Penttinen ja Hamuran seurakuntalaiset vaihtoivat ajatuksia jumalanpalveluksen jälkeen.
– Vuonna 2007 alkaneet lähetysmäärärahojen leikkaukset aiheuttivat Sleyssä sen, että jouduimme entistä tarkemmin harkitsemaan lähettämisresursseja. Ketään emme ole kutsuneet taloudellisista syistä kotimaahan kesken lähettikauden, mutta uudelleen lähettämiset on jouduttu arvioimaan tarkoin, Huhtinen kertoo.
Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland (Slef) ei ole joutunut vähentämään lähetystyöntekijöidensä määrää kovin paljon, mutta aaltoliikettä asiassa on Slefilläkin ollut.
Tässä vertailussa vuosien 1995, 2005 ja 2015 Slefin lähetystyöntekijäluvut luvut ovat 15, 13 ja 13.
– Tänä vuonna Slefillä on 16 lähetystyöntekijää. Enimmillään heitä on ollut 18, vuonna 1993. Vuonna 2011 määrä käväisi seitsemässä lähetystyöntekijässä. Viimeisten 25 vuoden aikana syy lukumäärien pienentymiseen on ollut vaikeus saada lähetystyöntekijöitä, Slefin lähetysjohtaja Brita Jern kertoo.
Jernin mukaan myös Slef on jossain määrin kärsinyt talousvaikeuksista, mikä osaltaan on vaikuttanut järjestön kykyyn lähettää ihmisiä lähetystyöhön.
Lähetysintoa Porvoon hiippakunnassa Jernin mukaan riittää. Keskimäärin järjestö on voinut lähettää lähetystyöhön vuosittain yhden uuden ihmisen.
Viidennen herätysliikkeen suurin lähetysjärjestö on Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys. Sen talous on viime vuosina ollut tiukkojen tervehdyttämistoimien alla.
Järjestöllä oli viime vuonna ulkomailla 63 lähetystyöntekijää. Vuonna 2005 heitä oli 67, mutta vuonna 1995 peräti 92.
Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola toteaa, että viime vuosina Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöiden määrä ei ole kuitenkaan oleellisesti pienentynyt.
– Taloudelliset resurssit ovat rajoittaneet mahdollisuuksiamme lähettää lähetystyöntekijöitä. Tähän liittyy myös kustannuksien nousu: lähetystyön henkilöstömenot ja elinkustannukset kohdemaissa ovat kauttaaltaan kohonneet kyseisten maitten elintason nousun myötä, Peltola kertoo.
Kansanlähetys haluaisi lähettää nykyistä enemmän lähetystyöntekijöitä.
– Nykyisen strategian mukaan lähetystyöntekijöiden määrää on ollut tarkoitus kasvattaa kahdella vuosittain. Taloudellisista syistä johtuen se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista, Peltola toteaa.
Peltolan mukaan lähetystyöntekijöitä tarvittaisiin lisää, koska sekä vanhat että nuoret kirkot tarvitsevat apua.
– Saamme yhteistyökumppaneiltamme enemmän työntekijäpyyntöjä kuin mihin voimme vastata.
Lähetystyöntekijöiden suomalaisuus ei kuitenkaan ole ensisijaista. Peltola painottaa, että tärkeintä on tukea kirkkojen kasvua ja tavoittamattomien kansanryhmien voittamista Kristukselle.
– Tuemme tietoisesti myös lähetystyötä mahdollistavaa toimintaa, muun muassa lähetyslentäjien ja raamatunkäännöstyön kautta. Länsimainen lähetystyöntekijä on edelleen tärkeä pelaaja kirkon missiossa. Elämme monenkeskisen riippuvuuden maailmassa, ja tässä Jumalan lähetyksessä haluamme olla mukana, Peltola sanoo.
Nuorin kirkon virallisista lähetysjärjestöistä on Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä. Sen lähetystyöntekijöiden määrä on pienentynyt kolmanneksella: 62 vuonna 1995, 47 (2005) ja 40 (2015).
Kylväjän lähetysjohtajan Pekka Mäkipään mukaan Kylväjä ei ole tehnyt päätöksiä vähentää lähettien kokonaismäärää taloudellisista tai muista syistä.
– Kenttien tarpeet vaihtelevat ja eri työalueiden välillä tapahtuu priorisointia. Lähdemme siitä, että lähetystyöntekijöiden lähettäminen ei ole talousriski, vaan vaikuttaa pitkällä tähtäimellä myönteisesti järjestön talouteen.
Kylväjässä haluttaisiin lisätä lähetystyöntekijöiden määrää.
– Asetimme vuonna 2009 epävirallisen tavoitteen lähettää matkaan 200 uutta lähetystyöntekijää vuoteen 2020 mennessä. Noin kolmannes tästä määrästä on koulutettu ja lähetetty vuoteen 2016 mennessä, Mäkipää kertoo.
Erityinen tarve on hänen mukaansa maailmanlähetyksen ulottamiseksi sinne, missä kirkkoja ja kristittyjä on vähän.
– Kylväjä pyrkii yhteistyöhön Kristus-todistuksen viemiseksi evankeliumin ulottumattomissa elävien keskuuteen. Tämä tavoitteenasettelu ei ole valitettavasti ohjannut suomalaista lähetyskeskustelua lainkaan. Suomalaisia lähetystyöntekijöitä tarvitaan siinä missä muitakin, Mäkipää sanoo.
{kuva_48ad0047-cb05-4437-bf32-36e97a5c7104}
Kuva: Göran Stenlund. Lapset Kenian Samburussa odottavat, että Ove Gädda laittaa Jeesuksen elämästä kertovan filmin pyörimään. Slefin lähettämät Ove ja Eva Gädda kääntävät Uutta testamenttia samburun kielelle.
Onko lähetystyöhön lähtijöitä? – Koneeseen mahtuu vielä
Onko Suomen kirkon lähetysinnostus ennallaan, tuetaanko lähetystyötä taloudellisesti riittävästi? Onko koulutukseen tulijoita ja lähtijöitä? Järjestöistä annetaan erilaisia vastauksia.
Kansanlähetyksen Teijo Peltola arvioi kirkon panostavan kyllä merkittävästi lähetystyöhön, mutta taloudelliset kokonaisresurssit huomioiden panostus ei silti ole kovin suuri.
– Evankeliumin eteneminen ei ole kuitenkaan perimmältään taloudellinen kysymys. Hätä sieluista ja elämän realiteettien ymmärtäminen ovat tärkeintä.
Peltola kertoo lähetyshalukkuutta myös olevan, varsinkin nuorten aikuisten keskuudessa. Kansanlähetyksen koulutukseen hakeneiden määrissä ei silti ole tapahtunut oleellisia muutoksia.
– Viime vuosina pitkään kotimaassa olleiden kokeneiden lähetystyöntekijöiden lähettäminen uusille kausille ja alueille on ilahduttavasti lisääntynyt.
Sleyn Pekka Huhtisen mielestä lähetystyön ongelma ei ole ensisijaisesti lähettimäärällinen tai taloudellinen vaan sisällöllinen.
– Tarvitaan entistä selvempää evankeliumikeskeisyyttä ja kiinni pitämistä pelastuksemme ainoasta perustasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Raikas raamatullinen julistus synnyttää aina myös lähetys- ja uhrimieltä.
Sleyn kolmen vuoden välein järjestämille lähetyskursseille on ollut kasvava määrä pyrkijöitä.
– Aines on ollut erittäin hyvää ja kutsumustietoista, Huhtinen sanoo.
{kuva_062d5ea7-6898-46dd-9630-540b619c9f38}
Kuva: Teija Laine / Suomen Lähetysseura. Jeanette Ndiaye ja Katri Suhonen kaivolla Senegalissa. Katri Suhonen on maatalous- ja vesialan neuvonantaja Foundiougnen alueen ruokaturvahankkeessa.
Suomen Lähetysseuran Rolf Steffanssonin mielestä monet seurakunnat noudattavat, jopa ylittävät piispainkokouksen suosituksen, jonka mukaan kaksi prosenttia verotuloista suunnattaisiin lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan.
– Kaikissa seurakunnissa tämä ei kuitenkaan toteudu. Kun vertaamme Suomen kirkon ja sen jäsenten taloudellista lähetyskannatusta afrikkalaisten ja aasialaisten kolehtilahjoituksiin, olemme suhteellisissa luvuissa paljon jäljessä. Meidän pitäisi kirkossamme keskustella kymmenyksien antamisesta.
Lähetysseurassa ollaan Steffanssonin mukaan hieman huolestuneita siitä, että Suomen kirkko on liian sisäänpäin kääntynyt ja tulkitsee lähetystehtäväänsä liian kapeasti.
– Kirkko keskittyy liikaa oman asemansa puolustamiseen. Tällöin kirkon tehtävä toimia todistajana maailman ääriin asti ja rukoilla vihollisten puolesta unohtuu. Jeesus lähetti opetuslapsensa kohtaamaan ihmisten hätää, tuomaan rauhaa ja julistamaan Jumalan valtakunnan lähelle tuloa.
Lähetysseuralla on Steffanssonin mukaan keskitetty haku kerran vuodessa. Silloin haetaan 5–10 työntekijää kumppaneiden määrittelemiin tehtäviin ja omiin hallintotehtäviin.
– Vuosittain meillä on myös täsmähakuja äkillisten rekrytointitarpeiden täyttämiseksi.
Suurin ongelma ei Kylväjän Pekka Mäkipään mukaan ole uusien halukkaiden saaminen vaan se, että aktiivipalvelus kentällä on lyhentynyt.
– Valmennettavaksi ja lähetettäväksi on Kylväjässä saatu uusia työntekijöitä, mutta vain osa heistä lähtee Suomeen palattuaan uusille työkausille.
Mäkipään mukaan työn kesken jäämiseen johtaneita syitä ovat olleet sairaudet, vaikeat olosuhteet työalueilla, lasten koulunkäynnin järjestäminen, ihmissuhdekysymykset sekä viisumivaikeudet.
– Yleisesti ottaen lähtemisen esteenä ovat nuorten aikuisten turvallisuushakuisuus sekä lähetystyön julkisuuskuva.
Syksyn 2016 kurssille on Kylväjässä tulossa neljä kandidaattia.
– Hakijoita näyttäisi olevan. Kysymys on, kestääkö kutsumus ja miten löydettäisiin sopivat. Etenkin perheiden lähettäminen on yhä suurempi haaste. Yhä harvemmat vanhemmat ovat valmiita viemään lapsiaan lähetyskentille, Pekka Mäkipää sanoo.
Kuva: Jussi Valkeakoski / Kylväjä. Kylväjän lähetystyöntekijä Marija Ijäs tapaamassa mongolialaisia äitejä.
Lue myös:
Kansanlähetys siunasi uudelle kaudelle 16 lähettiä ja 17 lasta
Mika Tuovinen: Kirkon lähetystyö uhkaa vaihtua kansainväliseen auttamiseen
Kansanlähetyksen talous kiristyy, julistustyöstä ei haluta leikata