Huomenna on kynttilänpäivä. Sen perinteinen ajankohta on 2. helmikuuta, mutta jollei silloin ole sunnuntai, kynttilänpäivää vietetään Suomessa luterilaisessa kirkossa päivämäärää seuraavana sunnuntaina.
Kynttilänpäivä on leimallisesti vain kirkollinen juhlapyhä. Sen merkitys kansalaisten keskuudessa on kovin vähäinen. Kynttilänpäivällä on kuitenkin pitkät perinteet. Sitä on vietetty kristikunnassa erillisenä juhlana 300-luvun puolivälistä lähtien. Kynttilänpäivä päättää kirkkovuodessa joulun juhlajakson. Päivän nimen (latinaksi Candelaria) taustalla on vanha katolinen tapa vihkiä vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Osin tapa on käytössä vieläkin, vaikka siitä luovuttiin liturgiauudistuksen yhteydessä vuonna 1969.
Päivän raamatullisena aiheena luterilaisessa kirkossa on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin 40 päivää syntymän jälkeen sekä jumalallinen valo, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi ihmisille. Kynttilä onkin kirkollisessa symboliikassa muistamisen ja toivon merkki. Kynttilänpäivänä alttarilla on kuusi kynttilää. Päivän liturginen väri on valkoinen, ilon ja toivon väri.
Myös ortodoksissa ja katolisessa kirkossa 2.2. aiheena on Herran temppeliin tuominen. Katolisessa kirkossa kynttilänpäivä on myös Maria-juhla. Sen ajankohta on 40 päivää Marian synnyttämisen jälkeen. Silloin Maria tuli temppeliin puhdistautumaan. Sen vuoksi kynttilänpäivä on myös Suomessa tunnettu nimellä Marian puhdistautumispäivä.
Monessa luterilaisessa seurakunnassa kynttilänpäivänä vietetään perhemessua. Huominen tv-jumalanpalvelus lähetetään Elimäen kirkosta kello 10 alkaen. Jumalanpalveluksessa saarnaa Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Liturgina on Elimäen seurakunnan kirkkoherra Kirsi Hämäläinen.
Kynttiläpäivän vaihteluväli on 2.2.–8.2. paitsi silloin, kun laskiaissunnuntai osuu samaksi päiväksi, jolloin kynttilänpäivä siirtyy edelliseksi sunnuntaiksi.
Kuva: Olli Seppälä