Viime viikonloppuna Seurakuntaopistolle Järvenpäähän kutsuttiin koolle kirkon työntekijöitä, luottamushenkilöitä, seurakuntalaisia sekä muita kirkollisia vaikuttajia, joiden joukossa oli myös seksuaalivähemmistöjen edustajia, testaamaan kirkon uutta kunnioittavan avioliittokeskustelun mallia. Mukana oli väkeä erityisesti Lapuan, Turun ja Kuopion hiippakunnista.
Helsinkiläinen oppilaitospappi Laura Mäntylä oli yksi keskustelijoista. Hän on rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa ja kertoo pelänneensä tapaamista etukäteen kovasti. Hän epäili, voiko näin henkilökohtaisesta aiheesta todella puhua turvallisesti joukolla, jossa on hyvin eri tavoin ajattelevia ihmisiä.
Kokemus oli kuitenkin myös hoitava. Mäntylä kehuu tapahtuman ohjaajien ammattitaitoa ja sanoo oppineensa, että dialogi on mahdollista jopa niiden kanssa, jotka tuomitsevat hänen parisuhteensa.
– Olen etuoikeutettu, kun sain osallistua tähän viikonloppuun. Olen saanut korjaavia kokemuksia ja kohdannut ihania ihmisiä, joista osa on teologisesti hyvin eri mieltä kanssani. Olen tuntenut syviä tunteita ja tullut lohdutetuksi ja kohdatuksi. Olen saanut uusia ystäviä ja teologisia oivalluksia, Mäntylä summaa kokemustaan.
Viikonloppuun lähtiessään Mäntylä ajatteli, että hän on pohtinut aihetta niin paljon, että hänen roolinsa olisi lähinnä olla vain tukemassa muiden prosesseja.
– Jälkeenpäin ajatellen se oli ylimielinen asenne. Minussakin lähti liikkeelle monia prosesseja. Minulle oli todella tärkeää saada olla välillä keskusteluissa enemmistöasemassa.
– Tuntui myös hyvältä, kun joku toinen lähti jatkamaan keskustelua ihmisen kanssa, joka haavoitti minua kommentillaan. Sain levähtää ja koota itseäni ja jatkaa taas sitten. Arjessa minulla ei yleensä ole siihen mahdollisuutta, kun heti pitää alkaa puolustautua.
Kaikkein haavoittavimmaksi Mäntylä kokee avioliittokeskusteluissa sen, jos jotkut omivat itselleen Raamatun ja Jumalan ja puhuvat Raamatun nimissä ja Jumalan suulla. Heti kun ihmiset puhuvat omasta raamattunäkemyksestään, tilanne muuttuu.
– On uhkaavaa, jos sanotaan, että minulle kaikkein pyhin on minua vastaan. Sen sijaan on aivan toinen juttu keskustella eri raamattunäkemyksistä ja niiden pohjalta nousevista ajatuksista. Tämän viikonlopun aikana törmäsin molempiin tapoihin puhua.
Mäntylä kiittää viikonlopussa sitä, että keskusteluissa päästiin todella syvälle luotaamaan eri tavoin ajattelevien ihmiskäsitystä ja jumalakuvaa.
– Harva viikonloppu antaa ihmisen elämään näin paljon hyvää. Raskastakin luonnollisesti oli, mutta se kalpenee kaiken sen hyvän rinnalla, mitä sain kokea. Sain puhua ihmisestä ja Jumalasta ja tuntea Pyhän Hengen läsnäoloa.
”Usko yhdistää meitä erilaisista näkemyksistä huolimatta”
Kirkon perinteistä avioliittonäkemystä kannattava pastori Aino Vesti Turun arkkihiippakunnasta koki myös viikonlopun antoisaksi. Hänen mukaansa tapahtuma oli taitavasti vedetty ja se lisäsi ymmärrystä eri tavoin ajattelevien välillä.
– Oli antoisaa, kun tutustuimme tunnetasolla ja kerroimme omia tarinoitamme. Tällaista voisi olla seurakunnissakin enemmän. Kun ihmiset viettävät aikaa toistensa kanssa aidossa vuorovaikutuksessa, se on hyvä pohja kaikelle keskustelulle, Vesti sanoo.
Vesti ei kokenut varsinaisesti oppineensa viikonloppuna uutta, koska on kuullut niin paljon erilaisia näkemyksiä aiheesta jo aiemminkin. Hän kuitenkin arvioi, että kohtaamisten prosessointi ajan kanssa saattaa vielä avata jotakin ajatuksia.
Erityisen arvokasta viikonlopussa oli Vestin mukaan runsas yhteinen rukouselämä.
– Yhteiset rukoukset ja yhteinen laulu sekä messun viettäminen kirkastivat viikonloppuna sitä, että usko yhdistää meitä kaikista erilaisista näkemyksistämme huolimatta.
Vestin mukaan malli ei toimi suoraan päätöksenteon apuna. Silloin tarvittaisiin tarkemmin määritellyt opilliset ja tiedolliset taustat ja tavoitteet.
Yksimielisyyttä ei etsitty
Keskustelijat viettivät yhdessä 48 tuntia keskustelujen, yhteisen rukouksen, ehtoollisen vieton sekä vapaamuotoisen yhdessäolon merkeissä. Mukana oli 45 keskustelijaa ja seitsemän keskustelun ohjaajaa.
Materiaalin tekijät eivät itse asiassa puhu ohjaajista vaan fasilitoijista tai fasititaattoreista. Termillä halutaan korostaa ohjaajan roolia keskustelun mahdollistajana. Hän raivaa tilan aidolle dialogille.
Muuramen seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti Simo Lampela oli yksi ohjaajista.
– Kokemus oli hieno. Olo on yllättävän rohkaistunut. Vaikka aihe oli jännitteinen, keskustelu toimi todella hyvin. Avoin ilmapiiri säilyi läpi viikonlopun ja loppupalautteissa moni kiitti tapaamisen olleen antoisa, Lampela kertoo.
Kolmipäiväisen tapaamisen alussa osallistujat olivat Lampelan mukaan jännittyneitä, mutta jo toisena päivänä moni pohti aihetta hyvinkin henkilökohtaisesti. Kolmantena päivänä aihetta vielä syvennettiin niistä näkökulmista, jotka keskustelijoiden mielestä olivat olennaisimpia.
– Emme menneet opillisuus edellä vaan henkilökohtainen kokemus edellä. Alussa kävimme läpi turvaa tuovat säännöt. Sovimme, että kenenkään näkökulmia ei tyrmätä ja korostimme kuuntelun tärkeyttä, Lampela sanoo.
Tapaamisen kantavana ideana oli, että yksimielisyyttä ei etsitä. Keskustelumallia luoneen ja pilottikeskustelua koordinoineen Kirkkohallituksen asiantuntijan Anne Anttosen mukaan myötätuntoinen kuuntelu toteutui viikonlopussa paremmin kuin osallistujat olivat odottaneet.
Keskustelu oli osa kirkolliskokouksen marraskuussa 2015 Kirkkohallitukselle antamaa tehtävää valmistella keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto, jonka avulla avioliitosta eri tavalla ajattelevat henkilöt voisivat oppia ymmärtämään toistensa näkemyksiä ja käydä rakentavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä.
Jatkossa vastaavia keskustelutilaisuuksia järjestetään eri puolilla Suomea. Järjestäjinä ovat esimerkiksi hiippakunnat, suuret seurakunnat ja järjestöt. Mallia muokataan pilottiryhmien antaman palautteen perusteella. Vuodenvaihteen jälkeen keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto on tarkoitus julkaista kirkon verkkosivuilla.
Kuva: Vera Berard / Freeimages
Lue myös:
Avioliittokeskustelun tueksi kunnioittavan keskustelun malli – ”Helposti menee väittelyksi”
Vihkiselvitykseen jätettiin eriävä mielipide – ”Tasa-arvon näkökulma sivuutettu kokonaan”
Selvitys: Papin ei tarvitse vihkiä sateenkaariparia – mutta jos pappi vihkii, liitto on pätevä