29-vuotias Ani käytti lähes koko lapsuutensa ja nuoruutensa huumeita. Hän on saanut metadonikorvaushoitoa opiaattiriippuvuuteensa ja kyennyt elämään jo kolme vuotta ilman huumeretkahduksia. Nyt mielessä siintävät opinnot.
Ani muutti perheineen Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle 6-vuotiaana. Päihdekokeilut alkoivat jo ala-asteella alkoholin ja kannabiksen käytöllä. Yläasteella hän käytti myös amfetamiinia useita kertoja viikossa.
– Opiaattien käytön aloitin 17-vuotiaana, kun halusin vaikeiden vaiheiden jälkeen turruttaa kaikki tunteeni. Minulla oli hyvä koulumenestys. Haluaisin kaikille vanhemmille sanoa, että kovienkaan huumeiden käyttö ei kovin nopeasti näy päälle päin, Ani juttelee.
Korvaushoitoon Ani pääsi vuonna 2010. Viimeiset kaksi vuotta hän on käynyt joka arkipäivä Diakonissalaitoksen omistamassa Munkkisaaren palvelukeskuksessa saamassa päivittäisen metadoniannoksensa.
Palvelukeskus on tarkoitettu pitkän linjan kovien huumeiden käyttäjille eikä korvaushoidossa käyvien tarvitse lopettaa huumeiden käyttöä. Jos aineista haluaa eroon, hoitopolku on kuitenkin tarjolla. Ani haluaa kulkea tuota polkua kohti huumeista vapaata elämää.
– Vertaistuki on äärimmäisen tärkeää. Täällä palvelukeskuksessa näen myös päivittäin sen, mikä minulla on edessäni, jollen pääse aineista irti.
Ani on aloittanut ohjatun metadoniannoksen pudotuksen. Päivittäinen korvaushoitoannos on vuodessa pienentynyt jo alle puoleen.
– Korvaushoito ei ole mitään ilmaista huumetta tai helppo asia. Myöskään metadonin vähentäminen ei ole leikkiä. Aina kun annosta pienennetään, on seuraava viikko vaikea. Vatsa menee sekaisin, saan kramppeja, näen painajaisia ja mieleeni nousee muistoja psykoosikokemuksista. Vähennän vieroitusoireita nukkumalla ja syömällä hyvin sekä juomalla paljon vettä.
Ani painottaa, että sekin on hyvä vaihtoehto, että käy korvaushoidossa koko ikänsä. Vaikka metadonista ei pääsisikään eroon, vähenevät silti rikokset, yliannostukset, vakavat infektiot ja tartuntataudit, koska ainetta ei ole pakko hankkia kadulta.
– Kaikki täällä ovat ihmisiä, yhtä arvokkaita riippumatta siitä, pääsevätkö päihteistä eroon vai eivät. On todella tärkeää, että työntekijät viestivät välittämistä, Ani sanoo.
Anin vanhoista ystävistä lähes kaikki ovat kuolleet. Hän itse osallistuu aktiivisesti Palvelukeskuksen bänditoimintaan, käy psykoterapiassa ja suunnittelee kouluttautumista ammattiin.
– Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä nuorten kanssa ja ennaltaehkäistä huumeongelmia, Ani sanoo.
Munkkisaaren palvelukeskuksen toiminta on pääosin Helsingin kaupungin rahoittamaa. Palvelukeskuksessa voi osallistua bänditoiminnan lisäksi esimerkiksi kirjallisuuspiiriin, rentoutusryhmiin, tanssiryhmiin, seksuaaliterapiaan tai joogaan. Korvaushoidon ja huumekatkon lisäksi saman katon alta löytyy palvelukeskus hiv-positiivisille huumeidenkäyttäjille.