Espoon hiippakuntaa edustavan kirkolliskokouksen pitkäaikaisen maallikkoedustajan Heikki Sorvarin mukaan Kirkkohallituksen täysistunnon jäsenten valintaprosessissa on useita ongelmallisia kohtia. Hän on itsekin ehdolla täysistunnon jäseneksi.
Yksi valintaprosessin ongelmakohdista on hänen mukaansa ehdolle asettelun ajankohta.
– Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuuston vaalit on juuri käyty helmikuussa, kun maaliskuussa on viimeinen vanhan hiippakuntavaltuuston kokous. Sen tehtävänä on valita ehdokkaat täysistuntoon.
Sorvarin mukaan on kuitenkin niin, että monet eivät enää viitsi kauden lopussa tulla kokoukseen eivätkä muista, että hiippakuntavaltuuston aikanaan esitelty työjärjestys pitää sisällään Kirkkohallituksen täysistunnon jäsenehdokkaiden vaalin viimeisessä nelivuotiskauden kokouksessa.
Tietoakin voi kirkon luottamushenkilöiden keskuudessa puuttua.
– Uudet kirkolliskokousehdokkaat tuskin tietävät, että Kirkkohallituksen täysistunto on olemassa, saati sitten, että voisi asettua ehdolle sinne, Sorvari toteaa.
Kirkkohallitus valmistelee asioita kirkolliskokoukselle
Kirkkohallituksen täysistunto valmistelee asioita kirkolliskokoukselle. Kirkkohallitukseen valitaan 14 jäsentä. Puheenjohtajana toimii arkkipiispa. Piispainkokous valitsee keskuudestaan kaksi muuta piispaa.
Kaikista hiippakunnista täytetään jäljelle jäävät 11 paikkaa siten, että hiippakuntavaltuuston asettavat ehdolle kolme maallikkojäsentä ja kaksi pappia. Näistä kirkolliskokous sitten valitsee yhdeksän maallikkoa – yhden jokaisesta hiippakunnasta – ja kaksi pappia. Hiippakunta esittää kirkolliskokoukselle ehdokkaittensa suosituimmuusjärjestyksen.
Käytännössä kirkolliskokouksen valitsijamiehet valmistelevat hiippakuntien ehdotuksista esityksen, jossa on yhdeksän maallikkoa ja kaksi pappia.
Ennen kirkolliskokousta jokainen tuomiokapituli valmistelee hiippakuntavaltuuston esityslistan, mutta Sorvarin mukaan riippuu esittelijän valveutuneisuudesta, muistaako hän panna listalle myös ehdokasvalinnat.
– Tänä vuonna meillä Espoossa oli ensimmäisen kerran hyvin valmisteltu esitys ja myös hyvin valmistellut ehdotukset, joista valtuuston oli helppo suorittaa valinta, Sorvari sanoo.
Sorvarin tietojen mukaan jossain hiippakunnassa on kuitenkin ollut tapana sopia ehdokkaat pienessä piirissä ilman kokousta. Toisessa hiippakunta joutui järjestämään ylimääräisen kokouksen lainmukaisen valinnan suorittamiseksi.
Suurimmalta listalta parhaat mahdollisuudet ehdokkaaksi
Useimmiten hiippakuntavaltuustoissa ehdokkaaksi nimitetään ja valitaan Sorvarin mukaan suurimmilta listoilta kokeneita ja vaaleissa menestyneitä luottamushenkilöitä sekä henkilöitä, joilla on näyttöä hyvästä toiminnasta kirkon eri luottamustehtävissä.
Sorvarin mukaan suurimmalla listalla on parhaat mahdollisuudet saada edustajansa ehdokkaaksi, varsinkin jos edustajat ovat viimeisessä kokouksessa paikalla häntä valinnassa tukemassa.
– Tällä kertaa Espoon hiippakunnassa käytiin avointa keskustelua sekä uusien kirkolliskokousedustajien että vanhan valtuuston edustajien kanssa, ja ehdokasvalinta sujui yksimielisesti ilman äänestystä kokouksessa, Sorvari sanoo.
Ehdokkaiksi Kirkkohallituksen jäseniksi pitäisi asettaa sekä miehiä että naisia, mutta Sorvarin mukaan ongelmana usein on, että hiippakunnat eivät valinnoissaan ota huomioon sukupuolikiintiötä.
– Niinpä esimerkiksi Kuopion edustajana on ollut mies koko tämän vuosituhannen ja edelleen ykkösehdokkaana on mies. Tässäkään ei tasapuolisuus toimi hiippakunnan sisällä, Sorvari toteaa.
Ehdokasasettelussa on Sorvarin mielestä pidettävä huolta siitä, että valittavilla ehdokkaalla on intoa ja mahdollisuuksia tehtävän hoitoon, hyvä kirkon tuntemus ja mielellään myös työelämän kautta tai luottamustehtävistä saatua kokemusta hallinnosta ja taloudesta, sekä yhteistyökykyä ja neuvottelutaitoa.
Sukupuolikiintiön noudattaminen tuo lisäväriä vaaliin
Kirkon luottamuselimien naisten ja miesten välinen sukupuolikiintiösääntö 40/60 ei Sorvarin mukaan toimi Kirkkohallitusta valittaessa.
– Näin on varsinkin, jos sitä on orjallisesti noudatettava koko konklaaville, jossa kuitenkin on jo virkansa puolesta kolme miestä, arkkipiispa ja kaksi miespiispaa.
Valittavana on siis yhdeksän maallikkoa ja kaksi pappia.
– Pappien osalta on helppo valita mies- ja naispappi mutta maallikoiden ykkösehdokkaat eivät sitten useinkaan kokonaisuudessa enää täytä 40/60 -sääntöä. Käytännössä maallikkojoukosta pitää löytyä viisi naista ja neljä miestä.
Tällöin pitäisi löytyä aina vahvat mies- ja naisehdokkaat hiippakunnan ehdotuksista.
– Näistä syistä tuo valintaehdotuksen tekeminen taitaa olla valitsijamiesten kiusallisin tehtävä ja joku tuntee aivan varmasti aina tulleensa yliajetuksi, Sorvari sanoo.
Sorvarin mukaan kirkolliskokouksen valitsijamiehet kunnioittavat yleensä hiippakunnista tulleita ehdokasjärjestyksiä, mutta edellä mainittujen syiden vuoksi joidenkin hiippakuntien ykkösehdokas on joskus vaihdettava toista sukupuolta edustavaan.
”Pitääkö tämän olla näin mutkikasta?”
Heikki Sorvari on kokenut kirkon luottamushenkilö. Hän on istunut kirkolliskokouksessa vuodesta 2008, hiippakuntavaltuustossa vieläkin kauemmin. Viime kaudella hän oli Espoon tuomiokapitulin maallikkojäsen. Espoon seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa ja tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoneuvostossa hän on ollut runsaat 20 vuotta.
Kirkkohallituksen valinta ei ole ihan yksinkertaista. Sorvarin mukaan jokin orgaani on tietysti oltava valmistelemassa asioita kirkolliskokoukselle.
– Mikä lisäarvo täysistunnolla sitten on, jää toivottavasti nähtäväksi itsellenikin. Ehkäpä siinäkin orgaanissa voisi asioiden ja esittelyjen kyseenalaistamista nykyistä enemmänkin harrastaa.
– Ainakin hiippakuntien tulisi omassa esivaalissaan ottaa huomioon tasapuolisuus ja vuorottelu nais- ja miesedustajan suhteen, ettei nyt viidettä kautta peräkkäin olisi samasta hiippakunnasta mies, kuten Kuopion tilanteessa.
Sorvari on itse ehdolla Kirkkohallitukseen Espoon hiippakunnasta. Hän toteaa, että näin monipolvisessa vaalissa hän ei ole aikaisemmin ollut.
Ensin hän oli ehdolla seurakuntavaaleissa valtuustoon ja seurakuntaneuvostoon ja sen jälkeen kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuuston vaalissa molempiin elimiin. Tämän jälkeen seurasi oman ryhmän valtuutus lähteä ehdolle ryhmän edustajana, jonka jälkeen hän oli ehdolla hiippakuntavaltuuston kokoukseen, jossa hänet valittiin ehdokkaaksi täysistuntoon. Kirkolliskokouksessa hän on valitsijamiesten armoilla tasapainoilussa sukupuolten välillä ja sieltä hän lähti ehdolle vaaliin. Kirkolliskokouksen suorittaman täysistunnon jäsenten vaalin jälkeen hän mahdollisesti tulee valituksi täysistunnon jäseneksi.
– Pitääkö tämän todella olla näin mutkikasta? Heikki Sorvari kysyy.
Kirkolliskokous valitsee Kirkkohallituksen jäsenet huomenna perjantaina.
Kuva: Johannes Ijäs.