Joulu on ovella, ja koronatilanne kiristyy päivä päivältä. Monen perheen ja suvun suunnitelmat menevät uusiksi. Aluehallintoviranomaiset määräävät eri tahdissa kokoontumisrajoituksia eri puolille maata. Yleisötilaisuuksia kielletään.
Kaiken keskellä hiippakunnat ovat tiedottaneet seurakunnille, että jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset ja joulun ajan hartaudet järjestetään. Väkimääriä toki rajataan. Esimerkiksi Turun arkkihiippakunnassa kirkkoon pääsee ihmisiä kolmasosa tavanomaisesta, Oulun hiippakunnassa neljäsosa. Molemmilla alueilla yleisötilaisuudet on muutoin kielletty kokonaan.
Myös uskontoasioista vastaava tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen sanoi keskiviikkona, että joulukirkkoon saa mennä.
***
Tuoreet linjaukset ovat piispoilta ja hiippakunnilta erikoinen veto. Aikaisempien kriittisten koronatilanteiden aikana kirkko on noudattanut rajoituksia hyvin tiukasti – myös niitä, jotka eivät ole juridisesti sitoneet sitä. Aluehallintovirastot määräävät yleisötilaisuuksien kokoontumisrajoituksista ja tilojen sulkemisista, mutta niiden määräysvalta ei yllä julkiseen uskonnonharjoittamiseen. Uskonnonvapaus menee edelle.
Moni muistaa silti ne pitkät kaudet, jolloin kirkko ei yhteiskuntauskollisuuden nimissä päästänyt hautajaisiin kuin kymmenkunta vainajan lähiomaista.
Viime aikoina piispat ovat alkaneet katsoa peruutuspeiliin ja suomia omaa instituutiotaan viranomaisten pilkuntarkasta seuraamisesta. Esimerkiksi Tampereen piispa Matti Repo sanoi kaksi viikkoa sitten radiossa, että viisaat ja tärkeät koronatoimet ovat saattaneet jättää varjoonsa ”kirkon rohkaisevan ydinviestin siitä, että hyvä Jumala hoitaa ja kantaa ihmisiä historian kaikissa vaiheissa ja siksi meillä on syytä luottaa tulevaisuuteen myös kärsimyksen keskellä”.
Itsekritiikki olisi ymmärrettävää tilanteessa, jossa koronatilanne helpottuisi. Nyt niin ei kuitenkaan ole: se pahenee, ja tulevaisuus on viruksen omikronmuunnoksen takia ennakoimattomampi kuin missään vaiheessa sitten kevättalven 2020.
Vaikuttaa siltä, että piispat tekevät linjauksiaan nyt samoilla nopeasti vanhentuvilla asenteilla ja oletuksilla kuin useat muutkin päättäjät. Monet kirkon työntekijät ovat olleet piispojen päätöksistä tyrmistyneitä.
***
Itsekritiikin ohella kirkon itsenäisemmän linjan taustalla on aito huoli ihmisten jaksamisesta. Uskonnollisilla yhteisöillä on tärkeä rooli henkisen kriisinkestävyyden tukijoina, ja nyt kestävyys totta vie on koetuksella. Lisäksi parhaillaan eletään kirkon työn kirkkainta sesonkia. Kaksi pääsiäistä ja yksi joulu on jo menty suljetuin kirkoin. Joulukirkko on suomalaisten suurelle joukolle merkittävä.
Henkisen puolen rinnalla elävät ikävän fyysiset tosiasiat. Esimerkiksi Helsingin seurakunnat ovat tiedottaneet useista konserteista ja Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksista, joissa on ollut paikalla koronatartuntaa kantavia henkilöitä. Edellä mainitut ovat yleisötilaisuuksia, joita ovat viime viikkoina koskeneet rajoitukset tai koronapassi siitä huolimatta, että ne on järjestetty kirkossa. Passi on kuitenkin omikronmuunnoksen myötä menettänyt merkityksensä. Näillä ilmaantuvuusluvuilla tilaisuudessa kuin tilaisuudessa voi olla tartuttajia.
Se, kuinka tärkeä joulukirkko tässä tilanteessa ihmisille on, selviää jouluaattona kirkon ovilla ja pihamailla, missä hartauksia monin paikoin myös järjestetään.
Kirkon suuri kysymys on, hoidetaanko ihmisten kärsimystä parhaiten järjestämällä tilaisuudet vai perumalla ne.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Kommentti: Piispat ja ministeri sanovat, että joulukirkkoon saa mennä – mutta haluaako seurakunta tulla?