Vuonna 2016 Kotimaa kertoi, että teologian kandidaatiksi oli valmistunut Lucifer-niminen mies. Hän perusteli hieman erikoista nimivalintaansa sillä, että oli jo lapsena kiinnostunut antiikin kreikkalaisista ja roomalaisista tarustoista. Ja kuten tunnettua, roomalaisessa tarustossa Lucifer esiintyy kointähtenä, valontuojana.
– Kyseessä on aamutähden henkilöitymä, joka kuvataan usein soihtua kantavana nuorukaisena, Lucifer Kosonen kertoi Kotimaalle.
Raamatunlukijat tietävät, että Lucifer on latinankielisessä Isossa Kirjassa valontuoja tai valon kantaja (Jes.14:12) ja tarkoittaa tulkittuna myös Jeesusta, joka tuo valon. Tosin nykyisin Lusifeerus tarkoittaa ensimmäistä langennutta enkeliä, itse pääpirua. Lucifer on kristillisessä puheenparressa yksi saatanan monista nimistä.
Lucifer, valonkantaja (lux+ferre), on nimenä ollut aina hankala pala.
***
Helsingin Sanomat kertoi viime viikolla Helsingin hallinto-oikeuden ehkä hieman yllättäen päättäneen, että keski-ikäisellä miehellä oli oikeus lisätä nimekseen Lucifer, vaikka oikeusministeriön alainen nimilautakunta vastusti asiaa. Lautakunnassa nähtiin, että nimi on omiaan aiheuttamaan pahennusta, ja niin ollen sitä pidettiin lainvastaisena.
Nimeä hakenut mies vetosi tasapuolisuuteen, sillä Suomessa oli jo entuudestaan Lucifer-nimisiä henkilöitä.
Digi- ja väestötietoviraston etunimihaun mukaan Lucifer on annettu etunimeksi joka tapauksessa alle 30 kertaa. Tarkkaa lukua ei kerrota nimen harvinaisuuden vuoksi. Se merkitään sekä miehen että naisen nimeksi. Hakutiedoista voi päätellä, että Lucifer on annettu nimeksi vähintään kolmesti. Teoriassa nimi voisi olla myös ulkomaalaistaustaisella ja toisessa kulttuuripiirissä annettu.
Helsingin Sanomien mukaan hallinto-oikeudessa puoltavan päätöksen saanut mies ei usko uuden nimen aiheuttavan pahennusta, varsinkaan, kun kristinuskon asema yhteiskunnassa on heikentynyt. Perustelu on varsin mielenkiintoinen.
***
Takavuosikymmeninä, vuosisadoista puhumattakaan, kenenkään mieleen tuskin olisi edes juolahtanut käyttää nimeä Lucifer. Nimeen liittyvät transsendentaaliset merkitykset olisivat olleet suoria ja liian kauheita. Kukaan pappi ei olisi sallinut nimeä, eivät myöskään viranomaiset.
Kristinusko näkemyksineen ja todellisuustulkintoineen oli vahvassa asemassa eikä sitä sopinut nimivalinnoilla heikentää tai hämärtää, olkoonkin, että myös ”pakanallista” alkuperää olevat nimet olivat suosittuja. Jumalan vastustajien nimet eivät kuitenkaan olleet ajankohtaisia.
Lucifer-nimen ottamiseen luvan saanut mies onkin perusteluissaan hieman oikeassa: kristinuskon kulttuurinen asema on yhteiskunnassa ohentunut.
Uskontolukutaito ja yleinen myyttitietoisuus ovat katoavaa kansanperinnettä, vaikka samaan aikaan tilalle tulee uusia myyttejä ja symboleita. Ne ovat kuitenkin yksityisiä, eivät laajasti yhteisöllisiä, mikä ei silti tarkoita, etteivät uudet symbolit voisi olla ihmisille hyvinkin tärkeitä – niitä muun muassa tatuoidaan ihoon.
Ajat muuttuvat, muodit vaihtelevat, ja nimien merkitykset saavat syväsävyjä.
Lucifer-nimi saattaa yhdistyä monen mielessä vaikkapa aikanaan suosittuun grillimerkkiin (”Lucifer – pirun hyvä grilli”), mutta yhä myös vahvasti kristilliseen tulkintaan. Siinä mielessä nimi on hyvinkin ongelmallinen, varsinkin kirkollisissa piireissä. Pastori Lucifer Virtanen?
Toisaalta Luciferia voi pitää myös kristillisenä tai ainakin kristilliseen kulttuuripiiriin kuuluvana nimenä.
***
Nimilautakunta siis näki Luciferissa ongelmia. Vielä ongelmallisempana nimeä olisi pidetty, jos sitä olisi kaavailtu vastasyntyneelle. Silloin lapsen etu olisi tuotu esiin vahvana. Jos aikuinen päättää antaa itselleen erikoisen tai vahvoja mielleyhtymiä herättävän nimen, hänen ajatellaan olevan kykenevä päättämään siitä ja kantamaan mahdolliset seuraukset: Lucifer tietää, mitä Lucifer tekee.
Ja vanhaa sanontaa mukaillen: ei nimi henkilöä pahenna, ellei nimilautakunta toisin päätä.
Lue myös:
Onnea Lucifer, teologian kandidaatti!
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.