Pahat uutiset tapahtuvat kaukana. Jossain toisaalla. Paitsi silloin kun ne tulevat kotikulmille, aivan kotioven tuntumaan. Tunne on hyytävä.
Asun Temppeliaukion kirkon lähellä. Ikkunoista näkee kirkon pääovelle. Sunnuntaina siinä oli parkissa kummallinen mattamusta maastoauto. Kävi ilmi, että sen on poliisin ajoneuvo. Kirkon ympärillä pyöri muutenkin poliiseja. Ilmassa oli helikopteri.
Maanantaina selvisi, mistä oli kyse, vaikka jotain sen suuntaista aavistin. Ei siinä myymälävarasta jahdattu. Kyse oli poliisin tietoon tulleesta mahdollisesta terrori-iskun valmistelusta nimenomaan Temppeliaukion kirkkoon.
Huh. Tunne iski viiveellä. Pitääkö vilkuilla vastaantulijoita tarkemmin ja epäluulon välähdys silmissä?
Maailman pahat uutiset tulivat aivan kotiovelle. Ne näkyvät myös, sillä kirkon edessä on betoniesteitä. Ne muistuttavat tuhansia paikalla päivittäin käyviä turisteja siitä, että Suomi ei ole lintukoto, vaikka siltä voi tuntua.
En kuitenkaan halua vaipua kauhisteluun ja pälyilyyn. Suomi on minulle edelleen turvallinen, puhdas ja rehti. Kunnes toisin todistetaan. Enkä sittenkään hevillä usko.
Kuva: Olli Seppälä