Kolumni: Pieksämäki haluaisi olla muutakin kuin vain bluesistaan tunnettu risteysasema

Kuva: Varpu Heiskanen

Diakonia-ammattikorkeakoulun Pieksämäen yksikkö on lakkauttamisuhan alla. Diakin yksikköjen määrän vähentäminen ja liikkuvan kampuksen kehittäminen ovat ennakointia ja varautumista tuleviin rahoitusleikkauksiin. Kallistahan se koulunpito on.

Mille tahansa paikkakunnalle korkeakoulu on tärkeä, ja sellaisen menettäminen koettelee tulevaisuuden uskoa. Myös Pieksämäki haluaisi olla elinvoimainen kaupunki, ei vain bluesistaan tunnettu risteysasema.

Pieksämäelle aikanaan asettunut diakonia-alan koulutus oli osa Suomen kirkon sisälähetysseuran jälleenrakentamista. Sortavalaan perustettu seura löysi toisen maailmansodan jälkeen uuden kotipaikkansa tästä pienestä kauppalasta.

Sisälähetysseura oli tervetullut työnantaja paikkakunnalle. Evakkoon joutuneen järjestön huolto- ja oppilaitoksille annettiin ilmaiseksi järven rannasta viiden hehtaarin alue, ja päälle vielä pilkkahintaan kaksi liiketonttia rautatieaseman kupeesta. Kauppalan sairaalankin seura sai omistukseensa, millä varmistettiin diakonissalaitoksen opiskelijoille paikka harjoitella. Jälleenrakennuskauden ilmapiiri oli Pieksämäellä toiveikas.

Pieksämäelle asettuneen sisälähetysseuran erityispiirre kirkollisena koulutusjärjestönä oli sen koulutusalojen moninaisuus. Siihen kuuluivat diakonissalaitoksen lisäksi kansanopisto, kansankorkeakoulu, kasvattajaopisto, kehitysvammaishoitajakoulutus, nuorisotyöntekijäkoulutus ja erityiskansanopisto kehitysvammaisille nuorille. Sotamenetyksistä saadut korvausvarat ohjailivat jälleenrakennusta. Siksi kaikki entiset koulutusalat oli käynnistetty uudelleen. Myös uusia alueellisia ja valtakunnallisia koulutustarpeita ilmaantui. Suuret ikäluokat pitivät huolen siitä, että opiskelijoita riitti.

***

Sitten ikäluokat alkoivat pienetä, ja kuvaan astuivat koulutusleikkaukset. Teknologian kehityksen ja kaupungistumisen myötä rautatieläisten pikkukaupunki oli pian elinkeinonsa ja tulevaisuutensa suhteen ahtaalla. Sisälähetysseuran johtajatkin ennakoivat tulevaisuutta siirtämällä kirjat Pieksämäeltä Helsinkiin.

Nykyään Sisälähetysseuran historia on Kirkkopalvelut ry:n historiaa ja Diakin Pieksämäen yksikkö osa valtakunnallista korkeakouluverkostoa. Sekä järjestö- että koulutushistorian näkökulmasta muutokset ovat olleet nopeita.

Joka sukupolven on täytynyt pysyä muutoksessa mukana, eikä yksikään organisaatiomuutos ole ollut kivuton.

***

Pienillä paikkakunnilla koulutustarpeesta ja -politiikasta johtuvat pienetkin muutokset voivat vaikuttaa alueen elinvoimaan dramaattisesti. Koulutusratkaisuissa on kysymys rahasta, ja rahalla muutoksia myös perustellaan. Yleensä perustelut kulkevat niin päin, että keskittäminen tuo säästöjä ja alueellistaminen kuluja.

Jos tämä usko on vahva, silloin harvoin huomaa, että molemmat ratkaisut ovat yhtä lailla arvovalintoja.

Lue myös:

Diakin Oulun, Porin ja Helsingin kampukset jatkavat varmasti – Turun kampus lakkautetaan