Kristillinen jooga on kirkossa kuuma peruna. Monille jooga jo käsitteenä näyttäisi olevan antikristillinen. Oikeastihan se on vain sana, jolla intialaisessa kulttuurissa viitataan laajasti uskonnollisiin menetelmiin.
Joogan pohjalla on sanskritin verbijuuri yuj-, joka merkitsee iestämistä. Samaa indoeurooppalaista sanajuurta on englannin yoke. Jo kuningas Jaakon käännös käytti tätä joogan sukulaissanaa kohdassa, jossa Jeesus puhuu hänen ikeensä kantamisesta (Matt. 11:29).
Suppeassa mielessä jooga viittaa harjoituksiin, joissa hengityksellä ja asennoilla on keskeinen rooli. Tähän liittyen lienee tervehenkisintä ajatella kuten uskontodialogin asiantuntija Pekka Yrjänä Hiltunen, joka totesi eräässä haastattelussa: ”Jumala on luonut hengityksen ja asennot.”
Onko siis esteitä sille, että kristitty tiedostaa kehollisuutensa ja antaa rukouksen virrata hengityksen rytmiin? Etenkin kun tällainen hengellinen perinne on jo vanhastaan: ortodoksisessa hesykasmissa harjoitetaan Jeesuksen rukousta hengityksen tahdissa mieli sydämen tasalle keskittäen.
INTIASSA JOOGA palautuu askeettiseen traditioon, mutta filosofisesti se kytkeytyy hyvin erilaisiin koulukuntiin. Siksi on virheellistä väittää, että jooga kantaisi itsessään ajatusta, että maailma on ”harhaa” ja ihmissielu samastettaisiin Jumalaan.
Kristillisen joogan liikkeet voi silti halutessaan virittää sellaisiksi, että ne alleviivaavat rukouksen suuntautuvan omasta minästä Jumalaa kohden. Tätä esitti benediktiinimunkki Jean-Marie Déchanet, joka kirjoitti aiheesta jo 1950-luvulla.
EIKÄ SAA unohtaa poliittista kontekstia, etenkin kun Intiassa valtaa pitävät hindunationalistit ovat nyt valjastaneet joogan oman agendansa ajamiseen. On ironista, että jokainen väite joogasta ”hindulaisena” ajaa lopultakin hindunationalistien asiaa.
Tosiasiassa joogan syntyhistoria on monisyinen, eikä sen esittäminen hindulaisena tee oikeutta uskontohistorialle.
Itse ajattelen joogan kehityskulun jatkuvan, kun kristityt omaksuvat joogan idean oman uskonsa harjoitukseen. Teologisesti katsoen evankeliumi ”kastaa” näin Jumalan valtakunnan palvelukseen inhimillistä kulttuuria sen intialaisessa muodossa.
Kristillisessä joogassa on kyse kirkon missiosta. Joogabuumin keskellä kirkko voi tarjota mahdollisuuden rukouselämän ja joogaharrastuksen yhdistämiseen niille, joita se kiinnostaa. Kaikkia se ei kiinnosta, kuten ei metallimessu tai ylistystanssikaan. Mutta kirkon pitää olla pelastuksen tähden Paavalin sanojen mukaisesti ”kaikille kaikkea” (1. Kor. 9:22).
Kirjoittaja toimii johtavana asiantuntijana Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!