Siinä missä katolilaiset, anglikaanit ja ortodoksit paastoavat, me luterilaiset vietämme paastonaikaa. Paastoamisen ja paastonajan viettämisen välinen ero ei näytä olevan pelkästään semanttinen.
Suomen luterilaisen kirkon Kirkkohallitus on julkaissut paastonajan viettämiseksi seuraavanlaisia ohjeita kyseisen sesongin eri päiville: ”Kun elämä antaa sinulle sitruunoita, tee niistä limonadia” (3.3.), ”Pidä itsesi lämpimänä villasukilla” (4.3.) ja ”hassuttele jonkun kanssa” (13.3.). Paastonajan vietto-ohjeet löytyvät evankelis-luterilaisen kirkon verkkosivuilla julkaistusta paastokalenterista. Ohjeita julkaistaan päivittäin myös kirkon somekanavissa.
Luterilaisuuden dna:ssa tuntuu edelleen elävän voimakas allergisuus kaikkea omatekopyhyyttä kohtaan. Kun meille on vuosisatojen ajan korostettu, että ihminen ei tule autuaaksi omien tekojensa ansiosta vaan yksin armosta, viettää löllöluterilainen sankariaskeesin sijaan varmuuden vuoksi paastonaikaa villasukat jalassa hassutellen.
Voisikohan tuon paastonajan viettämisen ihan vain lopettaa? Paastota paastonajan viettämisestä?
Pääsiäisenä juhlitaan elämän voittoa kuolemasta, Kristuksen ylösnousemusta. Kristityt ovat vanhastaan valmistautuneet pääsiäisjuhlaan tekemällä elämänsä muutamaksi viikoksi niin yksinkertaiseksi, että alkaa hoksata, mikä tässä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Mikä on niin välttämätöntä, että eläminen ilman sitä olisi pahempaa kuin kuolema?
Paastoa edeltävänä laskiaissunnuntaina messussa luetaan Paavalin kirjoittama rakkauden ylistys. Se, jossa sanotaan, että niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus. Olisiko siinä sellainen kolmikko, jonka ympäriltä paastotessa kannattaisi riisua kaikki turha?
Paastoaminen ei ole happamien asioiden jalostamista miellyttävämmiksi, kuten Kirkkohallitus Suomen luterilaisia sitruunasoodavinkeillään opastaa. Paastoaminen on itsekuria, omasta mukavuudesta tinkimistä, kieltäytymistä ja luopumista.
Jo muinaiset juutalaiset opettivat – ja nuo opetukset on talletettu kristittyjenkin pyhinä pitämiin kirjoituksiin – että kunnon paasto ei ole oman hengellisen hauiksen pumppaamista eikä oman esimerkillisyyden esittelyä. Kunnon paasto on katseen kääntämistä sorrettuihin ja vainottuihin ihmisiin, kotioven avaamista kodittomalle ja palelevan vaatettamista.
Paasto on luopumista. Se mistä meidän Raamatun mukaan pitää paastotessamme ennen kaikkea luopua, on apua tarvitsevan ihmisen kartteleminen.
Jaakko Heinimäki
Kirjoittaja on Benelux-maiden merimieskirkon johtaja.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!