Kolumni: Lähetystyön iskulauseet ovat muuttuneet ajan haasteiden mukaan – nyt on puhe muutoksesta

Kirkkojen Maailmanneuvoston lähetyskonferenssi kokoontui Tansanian Arushassa. Sen teema Transforming Discipleship tarkoitti sekä Jeesuksen seuraamisen muuttumista että seuraamista, joka muuttaa maailmaa.

Neljällätoista ekumeenisella lähetyskonferenssilla on kullakin ollut aikansa lähetysnäkyä heijastava teema. Iskulauseet vaihtuvat haasteiden mukaan. 1970- ja -80-luvuilla oli aika puhua vapautuksesta, liberation. Taustalla oli siirtomaiden ja lähetyskirkkojen itsenäistyminen 1960-luvun kahinoissa. Vapautus oli iskevä teema myös kamppailussa rotusortoa vastaan.

Luterilainen maailmanliitto juhli vielä viime vuonna Namibiassa reformaation merkkivuotta teemalla Jumalan armon vapauttamat. Onhan evankeliumi vapauden sanoma niin synnin orjille kuin muille alistetuille. Vapautuksen sanasto helistää myös pohjoisen hyvinvoivien kieliä. Meillehän kelpaa aina suurempi yksilöllisyys ja riippumattomuus.

***

Arushassa John Mbiti, afrikkalaisten teologien kunnianarvoisa isoisä, tokaisi ihmetellen: ”Kuka kylissä puhuu vapautuksesta?”

Afrikan haasteet lienevät toiset. Nyt ihmisarvonsa tunnustamista kaipaavat syrjään sysätyt, naiset, lapset ja vammaiset. Ne, joilla ei ole mahdollisuutta koulutukseen, työhön tai vaikutusvaltaan edes itseään koskevissa asioissa. Marginaalista ei ponnisteta yhteiskunnan etuoikeutettujen seuraan, eivätkä nämä sinne muita päästäisikään.

Lähetyksen sanastossa liberaation paikan on ottanut transformaatio, muutos. Evankeliumissa on voima, joka muuttaa ihmisiä ja yhteiskuntia. Jeesuksen opetuslapset muuttuvat ja muuttavat.

***

Suomen Lähetysseura on vuodesta 1948 alkaen tehnyt Tansaniassa kokonaisvaltaista työtä. Se tapahtuu niin jumalanpalveluksia viettämällä ja pappeja kouluttamalla kuin puita istuttamalla, yhteisöjä rakentamalla ja heikkojen puolesta puhumalla.

Lähetykseen sisältyy hengellisen julistuksen ja opetuksen lisäksi sosiaalinen auttaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Muutos tapahtuu hitaasti. Ellei se tapahdu kokonaisvaltaisesti, tapahtuuko se ollenkaan? Mitä olisi usko ilman tekoja?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon missio on kokonaisvaltainen niin kotimaassa kuin ulkomailla. Miksi muuten meillä pidetään diakoniaa tärkeänä seurakunnan työmuotona ellei siksi, koska ymmärrämme sen kuuluvan kirkon lähetystehtävään? Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan Jumalan valtakuntaa. Sen tulemisen enteenä on muutos parempaan päin.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Sambialainen pastori Arushan-konferenssissa: Afrikan kirkoissa on kuuluttava naisen kokemus

Kirkkojen maailmanneuvoston maailmanlähetyksen konferenssi alkaa torstaina Tansaniassa

Edellinen artikkeliKolumni: Luterilaisissa kirkoissa Maria on jäänyt sivuosaan – eikä se ole vahinko
Seuraava artikkeli”Käsittämätöntä, että Teerijärven sivukylillä ei voi enää äänestää ensi seurakuntavaaleissa”

Ei näytettäviä viestejä