Kolumni: Kummiuden teologia on käytännöllistä, totesin puolivuotiaan kanssa merenrannassa

Kummiutta pidetään kirkossa nyt kovasti esillä. Se on ymmärrettävää, sillä sekä kummeja lapsilleen pyytävät että kummiksi tulevat ovat useimmin nuoria aikuisia. Elämänvaiheessa, jossa monella on niukasti yhteyksiä kirkkoon, kummius voi olla sellainen. Sitä paitsi lapset tarvitsevat elämäänsä luottoihmisiä, ja kummius vahvistaa aikuistenkin verkostoa. Kirkko tahtoo tukea molempia asioita.

Kasteen ja kummiuden kynnystä halutaan madaltaa. Viimeksi tänä keväänä kirkolliskokouksessa käsiteltiin edustaja-aloitetta, jonka mukaan kastettavalle riittäisi yksi kirkkoon kuuluva, kastettu ja konfirmoitu kummi. Nykyään kummeja tarvitaan kaksi. Yhden kummin kasteeseen pyydetään kirkkoherran lupa.

Sunnuntaina 2. kesäkuuta vietetään kummiuden teemapäivää. Seurakuntien, yritysten, urheiluseurojen ja järjestöjen järjestämänä Kummipäivänä kummeja ja kummilapsia kannustetaan viettämään aikaa yhdessä.

***

Kirkon keskustelussa kummius on käytännöllistä. Tämä on perusteltua, sillä käytännöllistä on kummiuden teologiakin. Kirkolliskokouskin on päätynyt siihen kummiutta käsitellessään.

Kummeja oli jo varhaiskirkossa, mutta kummiuden opillinen perusta on epäselvä. Kirkot eivät ole muotoilleet kummiuden perinnettä yksityiskohtaisesti kirjoihin ja kansiin, vaikka käytäntö on vakiintunut kaikkialla kristikunnassa.

Tämä kuitenkin voidaan sanoa: kirkko tarvitsee kummiutta kolmeen tarkoitukseen. Nämä ovat todistajan, avustajan ja mukana kulkijan tehtävät. Varhaiskirkossa kummi todisti kasteelle pyrkivän moraalisesta kelvollisuudesta. Luterilaisessa perinteessä kummista tuli todistaja, joka vahvisti kasteen todella tapahtuneen.

Avustajan tehtävä taas oli olla kastettavan puolestapuhuja, kun tämä ei itse pystynyt vastaamaan papin esittämiin kysymyksiin. Martti Lutherin ajattelussa avustaminen laajeni hengelliseksi ihmissuhteeksi.

***

Kummius on aina ollut joustavaa. Se on sopeutunut tarkoituksenmukaisesti erilaisiin tilanteisiin. Siksi niin saa olla yhä.

Kummin kolmas tehtävä, mukana kulkeminen, vasta moninaista ja joustavaa onkin. Minä lähetin taannoin kummilapseni äidin messuun, sillä tiesin, että hän toivoi pääsevänsä sinne. Sillä aikaa vietin aikaa puolivuotiaan kanssa työntämällä häntä vaunuissa kevätiltaisessa merenrannassa.

Äiti sai ehtoollista. Lapsi nukkui turvassa ja rauhallisesti. Minä laulelin hiljaa ihmeelle, joka vaipui uneen vailla huolta kuin kedon kukat ja taivaan linnut.

Siinä oli jumalanpalvelusta meille kaikille.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Seitsemän lapsen kummitäti: ”Toivon, että yhteys kummilapsiin säilyy aikuiseksi asti”

Aloite yhden kummin käytännöstä etenee kirkolliskokouksessa – Edustaja Ojalan arvio: 656 uutta kastettavaa vuodessa

Kysely: Perinteet ja kummit ovat Suomessa tärkeimmät syyt kastaa lapsi kirkon jäseneksi


***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliPappi Kari Kuula: Joillekin seurakunnan työntekijöille rippileiri on kohtuuton työtehtävä
Seuraava artikkeliKysely kristillisestä mediasta: Puolet suomalaista tuntee Radio Dein – Kotimaan tuntee neljännes

Ei näytettäviä viestejä