Avioliittoon vihkimisen edellytykset tuntuvat kuuluvan kirkolliskokouksen ikuisuusaiheisiin. Siitä voisi päätellä, että naimisissa olo ja siihen liittyvät muodollisuudet ovat jotenkin erityisen keskeinen teema kristillisessä uskossa.
Sanassakin sanotaan, jotta Jumala on rakkaus, siksi lienee luontevaa, että rakkaus on kristityille sydämen asia. Se selittänee ainakin osittain kirkollishallinnon avioliittokiihkeyttä. Ja siksi on kummallista, miten rakkaudetonta puhetta kirkossa riittää silloin, kun kyseessä on kahden ihmisen välinen kiintymys ja rakkaus.
KIRKKO HALUAA tukea avioliittoa: sitoutumista ja hyvän perhe-elämän rakentamista. Kirkon perheneuvonta on vuosikymmeniä tukenut suomalaisia perheitä ja pariskuntia katsomuksesta ja perhemuodosta riippumatta. Se on ollut uraauurtavaa työtä.
Voisi kuvitella, että kirkon tavoitteena olisi rohkaista rakastavaisia sitoutumaan kumppaniinsa ja helpottaa heidän naimisiinmenoaan.
Silloin, kun rakastavaiset ovat samaa sukupuolta, kirkolla on virallisesti ollut tarjota kovin vähän tukea ja rohkaisua, pikemminkin päinvastoin. Mutta kirkko tuntuu olevan solmussa myös heteroparien häitten kanssa. Kirkko itse tarvitsisi avioliittoneuvontaa. Perheneuvojien äänen pitäisi päästä paremmin esiin kirkon sisäisissä avioliittokeskusteluissa.
Kirkkokäsikirjan vihkirukoukset ja mallipuheet tuntuvat olettavan, että kihlapari tulee impyinä alttarille kumpikin omasta osoitteestaan. Oikeasti suuri enemmistö vihittävistä on asunut yhdessä jo ennen naimisiin menoa. Myöskään sellaista todellisuutta, että vihittävillä olisi lapsia – joko yhteisiä tai edellisissä suhteissa syntyneitä – Kirkkokäsikirja ei tunne ollenkaan. Tai edes että vihittävän avioliitto ei olisi ensimmäinen.
TÄNÄ KEVÄÄNÄ kirkolliskokous torppasi Kirkkohallituksen esityksen, että kirkkohäiden viettämiseen riittäisi, että vain toinen vihittävistä on kirkon jäsen ja käynyt rippikoulun.
Pidän päätöstä onnettomana ja elämälle vieraana. Se kiihdyttää kehitystä, jossa kirkko kutistuu yhä pienemmäksi ja pelokkaammaksi samanmielisten sisäpiiriksi. Mestarinsa esimerkkiä rohkeasti seuraava kirkko olisi paljon kutsuvampi ja tervetulleeksi toivottavampi kuin tämä nykyinen alati huolestunut evankelis-luterilainen kerho.
Minusta olisi hienoa, jos kirkko voisi toivottaa siunauksensa piiriin ja tervetulleeksi myös ne kristittyjen puolisot, jotka eivät itse ole kristittyjä. Voisi jopa ajatella, että juuri se olisi kirkon missionaarinen velvollisuus.
Jaakko Heinimäki
toimitus@kotimaa.fi
Kirjoittaja on Benelux-maiden merimieskirkon johtaja.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!