Kolumni: Kastemaljan äärellä ei tulisi mieleenkään erotella kummeja toisistaan

Miten kastepappi suhtautuu kirkkoon kuulumattomaan kummiin? Tätä monet vanhemmat miettivät ennen papin tapaamista, kun kummiksi pyydetty ei ole kirkon jäsen. Papin toimintatapaa tiedustellaan aralla mielellä. Pelkona on papin torjuva ja jopa loukkaava suhtautuminen.

Tiedän tasan tarkkaan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan kummin tulee olla kirkon jäsen. Itselläni on tapana kirjoittaa kummitodistus myös kirkkoon kuulumattomalle kummille. Kastemaljan äärellä ei tulisi mieleenkään erotella kummeja toisistaan kirkkoon kuulumisen perusteella.

Toimintatapani kuultuaan vanhemmat ovat usein helpottuneita. Kirkkoon kuulumaton kummi ei joudu kastejuhlassa olohuoneen nurkkaan häpeämään, vaan pääse jopa mukaan siunaamaan pienokaista. Kirkkoon kuulumaton kummi saa kokemuksen hyväksynnästä, kunnioituksesta ja merkityksellisyydestä. Kirkosta jää hyvä muistijälki.

***

Entistä useampi vainaja on syystä tai toisesta eronnut kirkosta. Voidaanko kirkkoon kuulumattomalle vainajalle soittaa kuolinkelloja? Voidaanko kirkkoon kuulumattoman vainajan kuolemasta ilmoittaa jumalanpalveluksessa ja muistaa vielä pyhäinpäivän muistopalveluksessa?

Kirkkojärjestyksen mukaan jumalanpalveluksessa ilmoitetaan seurakunnan jäsenen kuolemasta. Monessa seurakunnassa kuolleiden ilmoittamisen yhteydessä puhutaan alleviivaamalla seurakunnan jäsenistä.

Omassa seurakunnassani seurakunnan jäsenyyden sijaan puhutaan pelkästään lähimmäisistä. Ilmoitamme Taivalkoskella jumalanpalveluksessa kirkkoon kuulumattomien vainajien kuolemasta, jos omaiset niin toivovat. Taivaspaikkoja ei jaeta kirkollisissa ilmoituksissa. Ei minulle ole ongelma rukoilla kaikkien kuolleiden puolesta. Kuolinkellotkin soitetaan.

Omaisille voi olla yllättävän merkittävä kokemus, että seurakunta suhtautuu kunnioittavasti ja hyväksyvästi kirkosta eronneeseen vainajaan. Ei tarvinnut kokea häpeää.

***

Mielikuvilla on valtava vaikutus siihen, miten ihminen suhtautuu kirkkoon. Mielikuvat syntyvät median ohella arjen ja juhlan kohtaamisissa. Kerran koettu häpeä tai torjutuksi tuleminen ei ihan hetkessä unohdu.

Asiallinen ja kunnioittava kohtelu ei ole koskaan keneltäkään pois. En usko, että kylmällä ja torjuvalla asenteella ketään saadaan positiivisessa mielessä kiinnostumaan kirkosta ja seurakunnan jäsenyydestä. Jokainen tulee kohdata kunnioittavasti erilaisista valinnoista riippumatta.

Tässä kannattaa ottaa mallia Jeesuksesta. Jeesus kohtasi jokaisen ihmisen kunnioittavasti, ymmärtäväisesti ja lämpimästi. Jeesus ei työntänyt ketään syrjään häpeämään.

Kirjoittaja on Taivalkosken seurakunnan kirkkoherra ja Koillismaan rovastikunnan lääninrovasti. Kolumni on julkaistu 22.7.2022 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliPälkäneen kirkossa on esillä 133 pata­lappua – ne ovat Sinikka Mäki-Äijön korona-ajan päivä­kirja
Seuraava artikkeliTällaisia summia eri lähetys­järjestöt ja Kirkon Ulkomaan­apu saavat seura­kunnilta, yksityis­henkilöiltä ja valtiolta

Ei näytettäviä viestejä