Otsikko liioittelee hieman. Papit eivät ole Euroopassa loppumassa, vaikka varsinkin katolisen kirkon pappispula on yleisesti tunnettu. Silti myös ei-katolisista maista kuuluu uutisia pappispulasta.
Kotimaa
on viime vuonna kertonut Ruotsin pahenevasta tilanteesta. Joissakin naapurimaan hiippakunnissa on runsaasti papinvirkoja auki. Virka-apua toivotaan Suomesta asti.
Myös Saksasta kuuluu kummia. Maan yhdistyneessä protestanttisessa kirkossa (EKD) on tällä hetkellä töissä noin 18 000 pappia. Saksalaisten lähteiden mukaan seuraavien 15 vuoden aikana yli kolmannes heistä jää eläkkeelle.
Toisaalta esimerkiksi Württembergin evankelinen maakirkko aikoo vuoteen 2024 mennessä lakkauttaa seitsemäsosan papinviroista. Valmistuvien teologian opiskelijoiden määrä Saksassa ei silti mitenkään tule täyttämään aukkoja EKD:n pappisriveissä. Alalle ei ole tungosta. Pappispulalta näyttää.
Pappispulasta uutisoidaan myös Sveitsin reformoiduissa kirkoissa. Ja kaiketi muuallakin lännessä.
Suomi on jonkinlainen poikkeus. Papiksi riittää halukkaita. Etelän hiippakunnissa on ylitarjontaakin. Kiristyvä talous ei ole merkinnyt laajaa virkojen lopettamista.
***
Pappispula vauraissa läntisissä kirkoissa pakottaa miettimään syitä. Koetaanko alan palkkaus riittämättömäksi, kirkon tulevaisuus epävarmaksi ja erikoiset työajat hankaliksi?
Vai olisiko juopa sekulaarin yhteiskunnan ja pappeuden välillä vain kasvanut liian suureksi? Kirkko on ehkä monille nuorille vain vanhoillinen tuulahdus menneisyydestä. Monet uudet ja jännittävät kasvualat tarjoavat mahdollisesti kirkkoa houkuttelevampia uria.
Ongelma voi olla myös syvemmällä. Euroopan entiset valtiokirkot askaroivat yhä enemmän sinänsä hyvissä sosiaalisissa ja myös poliittisissa asioissa. Onkohan ydinasia, rukiisen evankeliumin jakaminen, jäänyt tässä innostuksessa vähän taustalle?
Tai ehkäpä hengellistä työuraa miettivien nuorten keskuudessa koetaan yhä useammin, että pappi ei oikein enää saisi sanoa mitään synnintuntoa ravistelevaa. Miksi lähteä kirkolliseksi jees-mieheksi tai -naiseksi, jonka naruja monenlaiset ajatuspoliisit tai muut kontrolloijat pyrkivät vetelemään?
Tuskinpa asia on yksiselitteisesti niin tai näin. Mutta jonkinlainen kulttuurinmuutos on meneillään. Ehkä papit vähenevät, ehkä myös lisääntyvä osa-aikainen ja sivutoiminen teltantekijä-pappeus on tulevaisuutta.
Ihmismielistä taistellaan rekrytoinnissakin.
Kuva: Minerva Seppälä