Tuli mieleeni tuo syntiinlankeemus. Välitön syyni sen pohtimiseen oli Sixten Korkmanin innostava tietokirja Talous ja humanismi. Korkman, joka aiemminkin on kunnostautunut kulttuuri- ja aatehistoriaa erinomaisesti ymmärtävänä taloustieteilijänä, valottaa taitavasti kulttuurin merkitystä talouden kehitykselle.
Kulttuurilla hän tarkoittaa arvoja, uskomuksia, mieltymyksiä, ihanteita, ideoita ja visioita. Uskonnot ja kirkot ovat pitkään olleet tärkeimmät inhimillisen kulttuurin muokkaajat. Korkman antaa kirjassaan reilusti tilaa ”aasilla ratsastavan puusepän inspiroimalle uskonnolle” ja kysyy, onko kristinuskosta edelleen ihmiselon ja yhteiskunnallisten olojen ohjenuoraksi.
* * *
Maallikoksi Korkman kirjoittaa kristinuskosta niin, ettei ammattiteologin tarvitse tuntea myötähäpeää. Hän tiivistää kristinuskon peruskertomuksen totutusti perisyntiin ja siitä pelastumiseen. Standardikaava: luominen, lankeemus, lunastus. Käärme petti Aatamin ja Eevan, joten Jumalan piti syntyä itse ihmiseksi lunastamaan asiansa sössinyt ihmiskunta. Ja loppu on pelastushistoriaa. Jeesus syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin ja niin edelleen, aina ylösnousemukseen asti.
Sixten Korkmanin etevä analyysi kristinuskon merkityksestä talouden kehitykselle on toisen messun väärti, ja siinä on muutamakin kiinnostava pointsi, kuten esimerkiksi hänen terävä huomionsa luterilaisuuden vaikutuksesta yleiseen maallistumiskehitykseen. Palataan nyt kuitenkin syntiinlankeemukseen, jota Korkman pitää ikään kuin kristinuskon alkuasetuksena.
Asian voi nimittäin nähdä myös toisin. Kristinuskoa on aivan mahdollista tulkita vähemmän perisyntikeskeisesti.
* * *
Eräät keskiajan fransiskaaniteologit ajattelivat, että Kolminaisuuden toinen persoona olisi syntynyt ihmiseksi, vaikka Aatami ei olisi langennutkaan. Inkarnaatio, Jumalan syntyminen ihmiseksi, ei siis ollutkaan taivaallinen plan B, vaan syntymällä ihmiseksi Jumala ilmaisi jotakin olennaista siitä, millainen hän on.
Jumalan ihmiseksi tulemisen motiivi olikin siis positiivinen, eli rakkaus, eikä negatiivinen, eli synti. Jumala taipui alas maailmaan rakkaudesta luomakuntaansa kohtaan, jotta meidän luotujen olentojen ei tarvitse yrittää kurotella korkeuteen ja pyhyyteen. Se kun ei kumminkaan onnistu.
Kristinuskon alkuasetuksena voidaan siis yhtä hyvin pitää niin Jumalan maallistumista kuin ihmisen lankeemusta. Ehkä puritaaninen kristillinen maailmankielteisyys ja ihmisluonnon turmeltuneisuuden ylenpalttinen korostaminen ovatkin traagisia väärinkäsityksiä?
Kirjoittaja on Benelux-maiden merimieskirkon johtaja.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!