Kun kirjoitin saksalaisesta merikapteenista Carola Racketesta ja sanoin hänen olevan ”aikamme sankari”, sain osakseni vastalauseiden myrskyn. Tuntui kuin kaikki mahdolliset trollit olisivat lähteneet liikkeelle. Sankaristani tuli nopeasti viholliskuva. Italiassa hän on äärioikeistolaisen sisäministerin Matteo Salvinin poliittisen taistelun maali.
Onneksi nuori merikapteeni ei jäänyt yksin. Kaikkialla Euroopassa kasvoi nopeasti solidaarisuus merihädässä olevia pakolaisia kohtaan, myös Italiassa.
Myös Suomen uusi hallitus osoitti häivähdyksen humanismia ja solidaarisuutta liittymällä niiden muutaman EU:n jäsenmaan joukkoon, jotka halusivat ottaa vastaan Sea-Watch 3:sta pelastuneet turvapaikanhakijat.
Minulta kysyttiin, miksi kannatat salakuljetusta. En tietenkään kannata, mutta ihmiset on aina pelastettava varmalta kuolemalta. Joku kirjoitti, kuinka sankarini omallatunnolla on tuhansien ihmisten kuolema. Päinvastoin. Toinen kansalainen taas kysyi, milloin alan tukea huumekauppaa, toiseksi kannattavinta bisnestä ihmissalakuljetuksen jälkeen?
***
Niin, miksi pidän merikapteeni Carola Racketea aikamme sankarina, kuten kaikkia niitä ihmisiä, jotka Euroopan historian pimeinä vuosina pelastivat juutalaisia natsien kynsistä. En kannata salakuljetusta, mutta merellä hädässä olevien ihmisten pelastaminen on ihmisen velvollisuus. Se on myös aina ollut merioikeuden keskeisiä lähtökohtia.
Carola pidätettiin, mutta myöhemmin hänet vapautettiin, ja raskaat oikeudenkäynnit ovat edessä. Itse hän haluaisi siirtää keskustelun omasta sankaruudestaan itse asiaan: miten Eurooppaan voitaisiin luoda turvallisia maahantuloreittejä, ja ennen kaikkea miten painetta lähteä Eurooppaan voitaisiin vähentää. Hän vaatii myös nopeaa ns. Dublinin sopimuksen uudistamista. Sopimus on saattanut niin Kreikan kuin Italiankin kohtuuttomaan asemaan.
***
Afrikka on koko Euroopan kohtalonkysymys. Afrikan väkiluku kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä samaan aikaan, kun Euroopan väkiluku pienenee noin 100 miljoonalla. Ei todellakaan tarvitse olla mikään väestötieteilijä todetakseen, että välttyäksemme hallitsemattomalta maahanmuutolta Euroopan on yhdessä afrikkalaisten kanssa kehitettävä uusia ratkaisuja.
Olen iloinen ja tyytyväinen, että Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa todetaan painavasti Afrikan haasteet. Kirkon lähetystyöllä on pitkät perinteet Afrikka-kysymyksissä, joten olisi tärkeää saada kirkon Afrikka-osaaminen yhteiseen käyttöön. Se on aina ollut ihmisten auttamista ja rakastamista, eikä mitään ”käännyttämistä”.
Kirjoittaja on ex-meppi.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös kirjoittajan aiemmat kolumnit:
Kolumni: Euroopan parlamentti on kuin maanosan omatunto, josta vallitsee eräs suuri väärinkäsitys
Kolumni: Vihaan ei saa tottua – mutta on hyvä muistaa, että se ei ole syy vaan seuraus jostain
Kolumni: Populistit julistavat eri mieltä olevat kansan vihollisiksi
Kolumni: Paradoksi on EU, joka puolustaa ihmisoikeuksia ja vähät välittää romanien asemasta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.