Kirkko­hallituksen Inkerin kirkon projekti­tutkija Suomen Kuva­lehden jutusta: Väitteet teologisen instituutin tapahtumien poliittisuudesta "tosi kovia"

Riikka Porkola Kuva: Aarne Ormio

Kirkon ulkoasiain osaston koordinaattori ja Inkeri-asiantuntija Riikka Porkola pitää Suomen Kuvalehden tuoretta juttua Inkerin kirkon teologisen instituutin tilanteesta mielenkiintoisena, mutta hyvin poleemisena.

Teologinen instituutti menetti oikeuden päätöksellä tutkinto-opetuksen mahdollistavan lisenssinsä huhtikuussa.

SK:n jutussa annettiin ymmärtää, että asian tausta olisi poliittinen. Sen mukaan Venäjän valtiovallan kontrollointipyrkimykset kohdistuisivat yhä vahvemmin myös uskonnollisiin yhteisöihin.

Uutisen mukaan Inkerin kirkon tavoin opetuslisenssi olisi otettu pois myös Venäjän baptistien ja helluntailaisten vastaavilta oppilaitoksilta.

Porkolan mukaan väitteet tapahtumien poliittisuudesta ovat "tosi kovia".

– Tilanne Inkerin kirkossa ei ole noin mustavalkoinen. Juttu herättää kyllä kysymyksiä. Suomesta käsin on nyt vaikea arvioida SK:n esittämiä väitteitä. Osaisin analysoida sitä paremmin, jos pääsisin paikan päälle kuuntelemaan ja juttelemaan ihmisten kanssa, Porkola sanoo

Suomen Kuvalehden jutun luettuaan Porkola kertoo jääneensä erityisesti kaipaamaan tarkempia tietoja taustana käytetyistä asiantuntijoista sekä siitä, mihin lainkohtiin oppilaitoksen sulkeminen väitetyistä syistä perustuisi.

Jutussa ei myöskään kuultu Inkerin kirkon Venäjällä olevien johtavien toimijoiden ääntä. Kirkon johdon ja teologisen instituutin sisäinen näkemys puuttui.

Teologinen instituutti sijaitsee Pietarin itäpuolella Keltossa.

Teologisen instituutin lisenssin menettämisen syyt ovat epäselviä

Jos väite poliittisesta operaatiosta tuntuu epäuskottavalta, mitä ne muut tai todelliset opetuslisenssin menettämisen syyt sitten olisivat? Tätä Inkerin kirkko ei ole viestinnässään tai antamissaan haastatteluissa suoraan kertonut.

Porkola toteaa, että Inkerin kirkolla on kova resurssipula. Se on näkynyt myös teologisen instituutin toiminnassa.

– Viime vuoden heinäkuussa Inkerin kirkko viestitti, että viimeinen opetusviranomaisten havaitsema puute olisi ollut vikariaattiohjelman puuttuminen. Minulle ei ole selitetty tarkemmin, mikä tuo koulutusohjelma olisi, mutta tietojeni mukaan instituutti toimitti viranomaisille kaiken tarvittavan tiedon.

Lisenssin epäämisen perussyy on Porkolan mukaan siis auki, tai sitä ei meidän kirkossamme tarkkaan tiedetä.

Asiasta liikkuvien epävirallisten, joskin asiaa tuntevien tietojen mukaan Kelton instituutin opetuslisenssin menettämisessä pääongelma voisi olla se, että laitoksen akateeminen taso on todellisuudessa hyvin vaatimaton. Esimerkiksi rehtorina pitäisi instituutin omien sääntöjen mukaan olla riittävän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Nyt niin ei ole.

Instituutissa ei myöskään ole yhtäkään minkään teologian alan professuuria. Silti se on periaatteessa saanut myöntää kandidaatin ja maisterinkin tutkintoja.

Koko asia on Inkerin kirkolle herkkä ja siitä on vaikea saada tietoa tai kommentteja. Viranomaiset olisivat kuitenkin mahdollisesti kiinnittäneet näihin seikkoihin huomiota.

Teologista instituuttia halutaan muuttaa pappisseminaarimaisemmaksi

Porkola toteaa, että instituutin opetuksen tasolla voi olla osuutta asiaan.

– Se voi olla osasyy, mutta minulla ei ole asiaan varmaa vastausta. Sellainen tarvittaisiin piispa Ivan Laptevilta, joka on tällä hetkellä myös teologisen instituutin rehtori.

Porkola ei sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että Inkerin kirkossa itsessäkään ei ole varmaa tietoa siitä, miksi opetuslisenssi menetettiin. Syitä voi olla monia.

Mitä instituutin akateemiseen tasoon ja pyrkimyksiin tulee, on viime vuosina tapahtunut jonkinlaista paradigman muutosta. Aikaisempiin rehtoreihin verrattuna sekä entinen piispa Aarre Kuukauppi että nykyinen piispa ja rehtori Ivan Laptev ovat Porkolan mukaan korostaneet Kelton pappisseminaariluonnetta. Inkerin kirkko tarvitsee pian runsaasti uusia työntekijöitä, varsinkin pappeja ja diakoneja.

– Kirkon strategia korostaa paikallisseurakuntaa. Ei instituutin tarkoitus ole valmistaa tutkijoita. Sen opiskelijoilla on vahva side omaan paikallisseurakuntaan. Siksi opetuskin pyrkii antamaan seurakuntatyössä tarvittavia käytännön valmiuksia.

Kaikilla Venäjän protestanttisilla kirkoilla on pienet toimintaresurssit

SK:n uutisen mukaan myös eräät muut Venäjän protestanttiset vähemmistökirkot ovat menettäneet opetuslisenssin tai käyvät siitä oikeustaistelua. Onko kaikkien näiden laitoksien opetuksessa tai muussa samanaikaisesti havaittu ongelmia? Voisiko taustalla sittenkin olla poliittisia, nyt vähemmistökirkkoihin kohdistuvia syitä?

Porkola kertoo miettineensä, miksi viranomaisten tarkastukset ovat nyt johtaneet samanaikaisesti lisenssiongelmiin.

– Se nyt ei ainakaan ole salaisuus, että poliittinen ilmapiiri Venäjällä on kireää ja kansalaisyhteiskunnan vapauksia on rajoitettu. Siinä ei ole mitään uutta.

Toinen kysymys Porkolan mukaan on kuitenkin, voidaanko nämä lisenssikysymykset niputtaa suoraan tämän asian alle.

– Oman kokemukseni mukaan asiat ovat Venäjällä kompleksisia, siksi en lähde väittämään mitään ilman paikallisten ihmisten ja lähteiden kuulemista ensin. Inkerin kirkon johto on maininnut, että yhteydet valtion hallintoon olisivat hyvät.

Porkolan mukaan on myös hyvä muistaa, että protestantteja on noin prosentti Venäjän väestöstä ja tästä prosentista vain pikkuriikkinen osa on Inkerin kirkon jäseniä.

– Sillä ei voi olla isoa omavaraista yliopistoa kuten ei muillakaan mainituilla kirkoilla. Niillä kaikilla on pienet resurssit toimia.

Inkerin kirkko tunnetaan sen historiallisella alueella Pietarissa ja Leningradin alueella. Siellä seurakunnat saavat Porkolan mukaan kehittää toimintaa vapaasti ja näkyvät mediassakin kokoonsa nähden verrattain usein.

– Muualla Venäjällä luterilaisuus ei ole niin tunnettua. Paitsi Karjalassa tietysti, missä asuu edelleen inkeriläisiä ja mistä suuri osa paluumuuttajista saapui Suomeen. Muiden kirkkojen opetuslaitosten tilannetta Venäjällä en tunne niin hyvin, että osaisin yhdistää niiden lisenssikysymykset teologiseen instituuttiin.

Huonot palkat pakottavat Inkerin pappeja sivutöihin

Riikka Porkola valmistelee parhaillaan kirkkohallitukselle laajaa ja yksityiskohtaista selvitystä Inkerin kirkon tämänhetkisestä tilanteesta. Rajan takana on kirkko, jossa Porkolan saamien tietojen mukaan on tällä hetkellä noin 8 000 aikuista jäsentä. Lapsia tuossa luvussa ei ole.

– Inkerin kirkon jäsenmäärä on pienentynyt. Noin 3 500 jäsentä on konfirmoitu ja maksaa jäsenmaksuja.

Luvut eivät Porkolan mukaan kerro koko totuutta. Inkerin kirkko on seurakuntalaisvetoinen, ei työntekijöiden kirkko. Vapaaehtoiset hoitavat monia tehtäviä.

– Meillä suomalaisilla olisi tästä paljon opittavaa.

Kuka ikinä pyrkii Inkerin kirkon papin tehtäviin, ottaa vastaan kovan haasteen. Ammatti on Venäjän tilanteessa rankka.

– Jokainen diakoni tai pappi palvelee yleensä 2–4 eri seurakuntaa. Papin kuukausipalkka on noin 300 euroa. Huonojen palkkojen vuoksi monet papit tekevät myös jotakin muuta työtä: ollaan esimerkiksi rakennustöissä, Porkola tietää.

Seurakuntatyössä paljon aikaa vie liikkuminen. Välimatkat Venäjällä ovat tavattoman pitkiä.

Ylipäätään Inkerin kirkko on edelleen liian paljolti ulkomaisen tuen varassa.

– 70–80 prosenttia tuloista saadaan ulkomailta, eniten Suomesta. Inkerin kirkon taloudellisen omavaraisuuden kehittäminen on vielä alussa, Riikka Porkola sanoo.

Riikka Porkola on koulutukseltaan teologian ja filosofian (Venäjän kieli ja kirjallisuus) maisteri. Hän on asunut Venäjällä noin seitsemän vuotta, opiskellut Moskovan ja Pietarin yliopistossa ja ollut työssä vuosia esimerkiksi Pietarin pääkonsulaatissa ja Venäjän-kaupan tehtävissä.