Kirja-arvio: Joogan taustoista tarvitaan tietoa, sillä kaikki ei ole sitä, mitä sen väitetään olevan

Uskontotieteilijä-toimittaja Matti Rautaniemi tekee kirjallaan Joogan historia (Basam Books) suuren palveluksen suomalaisille joogan harrastajille. Kyse on 2015 ilmestyneen Erakkomajoista kuntosaleille kirjan toisesta, noin sadalla sivulla laajennetusta painoksesta.

Kehon ja mielen yhteyttä korostava harjoitus joogasalilla on pitkän kehityksen tulos, eikä joogassa kaikki ole aina sitä, mitä sen sanotaan olevan. Rautaniemen kirja on myös oiva paketti niille, jotka kirkossa ovat kriittisiä joogaa kohtaan. Heidänkin on aika tarkistaa yksisilmäisiä käsityksiään.

Mutta kuten aina aate- ja uskontohistoriasta puhuttaessa, kehityskulut eivät joogankaan kohdalla ole yksiselitteisiä ja vaikutussuhteet ovat usein ristiriitaisia. Joogalla jos jollain on monet kasvot ja pitkä historia.

***

Joogan nimiin on laitettu vuosisatojen saatossa monenlaista ajattelua ja toimintaa, rosvojoukoista markkinafakiireihin. Esimerkiksi liikkeet, asanat, eivät ole kuuluneet kaikkiin perinteisiin. On tärkeää huomata, että se jooga, jota länsimaissa ja Suomessakin nyt harjoitetaan, on tyystin eri asia kuin ”alkuperäinen jooga”. Varsinaisesti yhdestä alkuperäisestä joogasta ei voi edes puhua, vaikka moni vannoo Patanjalin 300-luvulta olevan Joogasutran nimiin.

Jooga länsimaalaistui 1800-luvun lopulta lähtien. Muutos on sidoksissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa syntyneisiin uskonnollis-filosofisiin ajatuksiin sekä erilaisiin terveyteen ja fyysiseen kuntoon liittyviin koulukuntiin. Jooga löysi lännessä hedelmällisen maaperän valistuksen synnyttämän tieteisuskon ja tiukan dogmaattisen kristinuskon välistä. Ihmisen henkisyys tarvitsi väljempää tilaa.

Jooga oli Intiassa osittain halveksitussa asemassa, kun se joutui eurooppalaisten orientalistien, itämaiden kulttuurista kiinnostuneiden ajattelijoiden, haaveilijoiden ja taitelijoiden kiinnostuksen kohteeksi. Myös brittihallinto ja intialainen nationalismi vaikuttivat joogan uudelleenmuotoutumiseen, vaikka lopullisesti se länsimaalaistui Yhdysvalloissa 1960-luvulla.

2000-luvun joogabuumi on kokonaan oma kehityksensä, jota Rautaniemi myös käsittelee. Joogasta on tullut olennainen osa modernia pehmeyttä, terveyttä, kiireettömyyttä ja ei-uskonnollista henkisyyttä korostavaa kulttuuria. Asanat ovat yhteistä kuvastoa. Esimerkiksi puu-asanaa näkee niin mainoksissa kuin yritysesittelyissä.

***

Onko jooga uskontoa? on yleinen kysymys erityisesti kirkon piirissä. Rautaniemen mukaan olisi epärehellistä sanoa, ettei joogalla ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Mutta aivan yhtä epärehellistä olisi väittää, että jooga on vain yhden uskonnon omaisuutta.

Esimerkiksi kristillinen jooga on uskonnollista. Se on yksi kristillisen spiritualiteetin harjoittamisen tapa, joka liittyy laajemmin niin sanottuun uuteen hengellisyyteen, kuten meditaatioon, taizelaisyyteen tai kelttiläiseen kristillisyyteen.

Rautaniemi vertaa länsimaista joogaa pyhiinvaellukseen. Esimerkiksi Santiago de Compostelaan vaeltaa ihmisiä, joilla on erilaiset motiivit matkalle. Myös ei-uskonnolliset ihmiset osallistuvat vaellukselle. Samalla tavoin jooga kokoaa ihmisiä tietylle määritellylle ”reitille”. Yhtenäinen ulkoinen toiminta kätkee taustalle monenlaisia sisäisiä merkityksiä.

Jooga ei myöskään ulkoisesti eroa tietynlaisesta voimistelusta tai venyttelystä, mutta se muuttuu joogaksi, kun toimintaa tarkastellaan laajempaa taustaa vasten. Toisin sanoen: kun asanoiden tekemistä motivoi tai säätelee uskonnollis-filosofinen tausta-ajatus, kyse on joogasta.

Rautaniemi kiteyttää kirjansa lopussa, että jooga – moninaisine muotoineen ja päämäärineen – toimii aina pohjimmiltaan muutoksen välineenä.

Matti Rautaniemi: Joogan historia. Erakkomajoista kuntosaleille. Basam Books. 410 sivua.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Suomen ensimmäinen kristillisen joogan ohjauskoulutus alkoi – mukana seurakuntien työntekijöitä eri puolilta maata

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliLastenohjaaja Satu Kurvinen halusi tehdä muutakin kuin siivota legoja, ja niin hän hurahti videolähetyksiin
Seuraava artikkeliJohanna Korhonen teki poliisille tutkintapyynnön Helsingin hiippakunnan toiminnasta – näin kapituli

Ei näytettäviä viestejä