Kirkkohallituksen kansliapäällikkö pohtii eutanasiaa Suomen Kuvalehden
Rajalla-blogissa. Kolme neljästä suomalaisista hyväksyisi eutanasian laillistamisen, kertoo tuore IRO Research Oy:n kyselytutkimus.
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo kertoo suhtautuvansa tähän tutkimukseen jonkin verran skeptisesti. Sitä hän ei kuitenkaan epäile, etteikö hyväksyvä suhtautuminen eutanasiaan olisi lisääntynyt. IRO Researchin kyselyssä oli 1 000 vastaajaa.
”Käsitteellisesti näin vaikeissa asioissa tulos riippuu paljon siitä, mitä ja miten asiasta kysytään. Suhtautuminen eutanasiaan ei ratkea yhdellä internet-paneelin kysymyksellä”, Keskitalo kirjoittaa.
Hän muistuttaa eutanasian oleva aktiivista toimintaa. ”Siihen ei pitäisi sekoittaa esimerkiksi ’passiviinen eutanasia’ kaltaisia epäselviä käsitteitä. Tehohoidon lopettamista silloin kun sillä ei lääketieteelliseltä kannalta katsottuna ole mahdollisuutta johtaa toivottuun tulokseen ei pitäisi kutsua eutanasiaksi edes passiivisessa muodossa.”
”Kivun ja kärsimyksen taakka voi olla niin pelottava, että elämän avustettu päättäminen voi tuntua helpotukselta. Ajattelen kuitenkin, että tehokas kivun hoito ja toisen ihmisen läheisyys on paras mahdollinen vastaus eutanasiatoiveen takana mahdollisesti olevaan kivun ja yksinäisyyden pelkoon.”
Keskitalo katsoo, että mikäli yhteiskunta todella satsaisi saattohoitoon ja jos ihmisellä olisi turvallinen varmuus lempeästä hoidosta ja tehokkaasta kivunlievityksestä elämänsä loppuvaiheessa, vaatimukset eutanasian laillistamisesta todennäköisesti vähenisivät. ”Valitettavasti kasvava keskustelu eutanasian laillistamisesta voi heijastella myös heikkoa luottamusta asiantuntevan saattohoidon saatavuutta kohtaan.”
Jukka Keskitalo toteaa, että tällä hetkellä keskustelua hallitsevat huolipuhe vanhusten määrän lisääntymisestä, huoltosuhteen heikkenemisestä sekä sosiaali- ja terveysmenojen räjähtäminen käsiin.
”Mitäpä jos tässä ilmapiirissä parantumattomasti sairas ihminen päätyisi pyytämään avustettua kuolemaa sillä perusteella, ettei halua olla ’vaivaksi’ ympäristölleen ja yhteiskunnalle, jolle hän tajuaa olevansa vain taloudellinen rasite.”