Ekoteologia korjaa teologisesta ajattelustamme vaarallisen ihmiskeskeisen vinouman, joka on vääristänyt tapaamme lukea Raamattua, sanoi Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Jyri Komulainen Aholansaaren teologiapäivillä keskiviikkona Nilsiässä.
Ekoteologian kaltaiset uudet teologiset suuntaukset eivät ole Komulaisen mukaan ekumeenisesti ja globaalisti enää pelkkä mukava, vaihtoehtoinen lisä teologiseen ajatteluun vaan itse asiassa kaiken teologisen keskustelun ytimessä.
– Toki meillä on esimerkiksi teekutsuliike Yhdysvalloissa, jonka edustajat eivät myönnä ekologisen kriisin olemassaoloa, mutta he ovat pieni vähemmistö kristityistä.
Esimerkiksi paavi Franciscuksen teos Laudato Si on Komulaisen mukaan teologisesti radikaali kristinuskon uudelleensanoitus, joka kiteyttää monia ekoteologian teemoja ja integroi ilmastonmuutoksen tuomat haasteet sosiaalisiin ongelmiin.
– Se on todella kovaa kamaa. Kirjassa painotetaan, että jokainen luotu kantaa itsessään kolminaisuuden rakennetta. Jokainen luotu on Jumalan kuva, ei vain ihminen.
Paavi Franciscuksen ajattelussa universumi avautuu Jumalaan, joka täyttää sen täydellisesti. Näin jokaisessa lehdessä, vuoripolussa, kastepisarassa ja köyhän ihmisen kasvoissa on mystinen merkitys.
– Ihmiskeskeisyys on hylätty ja meidät on asetettu verkostomaiseksi osaksi kosmosta.
”Meillä on harha, että eurooppalainen uskontulkinta olisi normatiivinen”
Yksilöön keskittyminen ja koko latinalais-saksalainen kristillinen perinne, josta esimerkiksi pohjoismaiset kirkot ja herätysliikkeet ovat pitkälti ammentaneet teologiaansa, on Komulaisen mukaan vain yksi ulottuvuus maailmanlaajassa kristinuskossa.
– Meillä on sellainen harha, että edustamamme eurooppalainen uskontulkinta olisi normatiivinen ”The kristinusko”, johon kaikkea muuta pitäisi peilata, ja että esimerkiksi aasialainen kristillisyys olisi jotenkin sen jatketta. Näinhän asia ei ole.
Komulainen näytti heti esityksensä alussa kiinnostavan kartan, joka kertoo, missä kristinuskon maantieteellinen painopiste on sijainnut eri vuosisadoilla.
– Usein unohdamme, että kristinuskolla on Aasiassa merkittävä historia 600–700-luvuilla, jolloin suurin osa maailman kristityistä asui Persian alueella. Tästä näkökulmasta Bysanttikin on osa länttä.
Kun luterilaiset Tunnustuskirjat syntyivät 1500-luvulla, elettiin kristinuskossa sen historian kaikkein Eurooppa-keskeisintä aikaa. Onko siis kohtuullista, että suomalaisten pappien pitää nykyisessä ekumeenisessa maailmassa edelleen sitoutua niihin pappislupauksessa?
– Tunnustuskirjat ovat historiallinen linssi, jonka läpi katsomme Raamattua, ja lähtökohta joka pitää huomioida. Mutta Tunnustuskirjojen lähilukua ja niiden ajatusten mekaanista siirtämistä tähän päivään ei globaalissa luterilaisuudessa kyllä harrasteta, Komulainen vastaa diplomaattisesti.
Missio on murroksessa. Se suuntautuu nyt kaikkialta kaikkialle. Aiemmin keskiössä oli Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky: Menkää ja tehkää.
Ekumeenisessa liikkeessä sen ohi on nyt Komulaisen mukaan noussut Luukkaan neljännen luvun kohta, jossa Jeesus siteeraa profeetta Jesajaa: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”
Globaalissa etelässä köyhyys ei ole hengellistä köyhyyttä
Globaalin etelän kristityt lukevat Raamattua todellisuudessa, joka vastaa huomattavasti paremmin sen tekstien syntyajan todellisuutta kuin pohjoismainen hyvinvointivaltio. Tästä seuraa Jyri Komulaisen mielestä monia kiinnostavia asioita.
– Raamatun ja kristinuskon selkeä ohjelma, eli köyhät ensin, on heille konkretiaa.
Globaalissa etelässä köyhyys ei ole hengellistä köyhyyttä vaan nuhjuisia vaatteita, nälkää, janoa ja kodittomuutta. Evankelioiminen ei ole traktaattien jakamista juna-asemilla vaan köyhien ensisijaisuutta, kokonaisvaltaisen ihmisyyden edistämistä ja vapautusta epätasa-arvosta.
– Suomessa kuuluu välillä sellaisia ääniä, että kirkon pitäisi keskittyä olennaiseen ja jättää velkaneuvonta tai ilmastonmuutoksesta puhuminen. Globaalista näkökulmasta nämä kuitenkin ovat kristillisyyden ytimessä.
– Meillä vanhurskaudesta puhutaan lähinnä yksilövanhurskauden näkökulmasta, mutta Raamatussa tuo käsite liittyy vahvasti yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja se voidaan kääntää jopa tasa-arvoon viittaavilla sanoilla.
Komulainen otti kantaa myös ajatukseen, jonka mukaan helluntailaisuus leviää niin laajasti, koska se julistaa uskoa eikä sekaannu rakenteellisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
– Progressiivinen helluntailaisuus ottaa poliittiset kysymykset vakavasti. He lukevat Raamatusta, että on pidettävä huolta leskistä ja orvoista, ja perustavat orpokoteja. Eivät helluntailaisetkaan enää suuntaudu julistuksessaan pelkästään tuonpuoleiseen.
Kristitty on Komulaisen mukaan aina poliittinen. Siitä pitää huolen Raamatun radikaali logiikka ja Jeesuksen esimerkki, jossa ensimmäiset tulevat viimeisiksi.
– Meidät on kutsuttu maailman villitsijöiksi, kuten Apostolien tekojen luvussa 17 sanotaan.
Herättäjä-Yhdistyksen järjestämät teologiapäivät pidetään Aholansaaressa 17.–19.8. ja alustuksia voi katsoa striimeistä yhdistyksen Facebook-sivuilla.
Lue myös:
Jyri Komulaisen essee: Aidointa kristillistä identiteettiä on omasta identiteetistä luopuminen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.