Joka toisessa helluntaiseurakunnassa ei kastettu viime vuonna yhtään uutta jäsentä

Kuopion helluntaiseurakunnan Eelim-temppeli. Kuva: Olli Seppälä

Suomenkielisten helluntaiseurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä pieneni viime vuonna 1 043 hengellä ja oli vuoden 2020 lopussa 44 371 henkeä. Jäsenmäärä on nyt pienimmillään 25 vuoteen. Asiasta kertoo Suomen helluntaikirkko.

Helluntaiseurakuntien jäsenmäärä on laskenut muutaman viime vuoden ajan. Sitä ennen jäsenmäärissä oli 2010-luvun alussa lyhyt kasvuvaihe, ja monina vuosina jäsenmäärä on pysynyt tasaisena.

Eniten helluntaiseurakuntien jäsenmäärät ovat pienentyneet Savossa, missä seurakuntalaisia on nyt noin tuhat vähemmän kuin 25 vuotta sitten. Toisaalta Suur-Helsingin alueella olevien seurakuntien jäsenmäärä on neljännesvuosisadan aikana kasvanut 1 247 henkilöllä.

Kasteiden ja työntekijöiden määrät ovat vuosikymmenessä romahtaneet

Koronavuosi on näkynyt helluntaiseurakuntien kasteiden määrässä. Kymmenen tai useampia uusia jäseniä kastettiin vain 12 seurakunnassa. 143 helluntaiseurakunnassa ei kastettu viime vuonna yhtäkään ihmistä. Joukossa on myös 25 sellaista seurakuntaa, joissa ei ole kastettu ketään kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Suomessa on noin 270 suomenkielistä helluntaiseurakuntaa, joista 84 kuuluu Suomen Helluntaikirkkoon.

Suomen Helluntaikirkkoon on viime vuoden lopussa liittynyt myös kaksi ruotsinkielistä helluntaiseurakuntaa, mutta niitä koskevat luvut eivät ole tämän jutun tilastoissa.

Helluntaikirkon mukaan kasteiden määrät voivat poikkeusvuonna vaikuttaa "torjuntavoittomaisilta", mutta ero takavuosien lukuihin on huomattavan suuri.

Vuonna 1995 helluntaiseurakunnissa kastettiin yhteensä 1 092 ihmistä. Viime vuonna luku oli vain 428. Jo ennen koronakriisiä tuhannen kastetun kokonaismäärää on lähestytty harvoina vuosina.

Pitkän aikavälin muutoksia on myös työntekijäkunnan määrässä. Saarnaajan tai pastorin nimikkeellä toimivien määrä oli vuosina 2000 ja 2010 sama kuin nytkin eli 257. Eläkkeellä olevien senioripastoreiden kunniavirkaa hoitavien määrä on vuodesta 2000 lähtien kolminkertaistunut 151:een.

Evankelistojen määrä on vuosituhannen vaihteesta vähentynyt 200 henkilöstä 155:een. Lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden määrä on romahtanut 231:stä 94:ään. Nämä ihmiset ovat olleet kuukausipalkkaisia tai osa-aikaisessa työsuhteessa.

Seurakuntien istutusohjelman tavoitteena on elvyttää hiipuvia helluntaiseurakuntia

Suomen Helluntaikirkon puheenjohtaja Helena Korhonen kertoo Kotimaalle, että hankalin jäsen- ja työntekijätilanne on maaseutupaikkakunnilla, joissa on 1950- ja 1960-luvuilla perustettuja seurakuntia.

– Tilanne on tietysti paikkakuntakohtainen. Mutta usein nuoria muuttaa sellaisilta paikkakunnilta pois opiskelun ja työn vuoksi. Ikääntyvällä väestöllä ei seurakunnissa ole ollut kykyä ottaa haltuunsa kasvavaa polvea. Kasvun avain olisi nimenomaan sukupolvien jatkumossa.

Helluntaikirkon hallitus on Korhosen mukaan saanut jo käyntiin pitkäaikaiseksi tarkoitetun seurakuntien istutusohjelman.

– Kyse on kouluttamisesta ja valmentamisesta. Projektiin mukaan lähtevälle seurakunnalle tarjotaan kahden vuoden mentorointiapu. Tavoitteemme on, että hiipuvat seurakunnat pääsevät uudestaan oikealle kasvu-uralle.

Helluntaiseurakuntien jäsenkehitys on Korhosen mukaan huolestuttava, mutta tunnelin päässä näkyy myös valoa.

– Kirkkokunnan hallituksessa päätettiin juuri kahden uuden seurakunnan perustamisesta. Ne ovat jo aloittaneet Joensuussa ja Noormarkussa.

Helluntaiseurakuntien työntekijätilanne on Korhosen mukaan sekin huolestuttava. Varsinkin lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden määrän romahtaminen ei ole hyvä asia.

Työntekijämäärä riippuu seurakunnan taloustilanteesta. Jos kasvua on, on myös palkkausmahdollisuuksia. Kaikki helluntaiseurakunnat toimivat seurakuntalaisten vapaaehtoisten lahjoituksien turvin.

– Eläkkeellä olevat senioripastorit ovat perusseurakuntatyön voimavarana terveytensä mukaan.

Kiinteistömassa ei ole helluntaiseurakunnille ongelma

Luterilaisesta kirkosta poiketen kiinteistöt eivät Korhosen mukaan ole helluntaiseurakunnille iso taloudellinen ongelma.

– Varsinkaan kirkkokiinteistöt eivät ole. Aikaisemmin kuihtuvissa seurakunnissa on mietitty, että pienemmillä ja halvemmillakin tiloilla pärjättäisiin. Nyt korona-aikana onkin havaittu hyväksi, jos tilaisuuksiin on esivallan säätämien ohjeiden mukaan voitu kokoontua ja pitää tilavissa kokoustiloissa riittäviä turvavälejä.

Joillakin seurakunnilla on leirikeskuksia, ja niiden kohdalla kulurakennetta on Korhosen mukaan jouduttu arvioimaan.

– Jos seurakunnassa ei ole nuorta polvea, voi tulla juuri sellaisia tilanteita, että joudutaan miettimään, miten ylläpidon kulut hoidetaan. Osa leirikeskuksen omistavista seurakunnista on ratkaissut tilanteen siten, että tiloja vuokrataan ulos. Se, missä määrin tällainen sitten onnistuu, riippuu tietysti leirikeskuksen sijainnista.

Lue myös:

Helena Korhonen on ensimmäinen nainen Suomen Helluntaikirkon johtajana – "Liikkeen kohtalonkysymys on muutoksen hyväksyminen"

Helluntailiikkeen jäsenmäärä pitkään stabiili, nyt kaksi miinusmerkkistä vuotta

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.