Eduskunta sai maaliskuun alussa käsiteltäväkseen kansalaisaloitteen eutanasian laillistamisesta. Keskustelun jälkeen aloite siirtyi sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsiteltäväksi. Viime marraskuussa alulle pantu kansalaisaloite keräsi 63 078 kannatusilmoitusta.
Kotimaa kysyi kolmeltatoista emerituspiispalta, mitä he ajattelevat eutanasiasta. Valtaosa emerituspiispoista kertoi suhtautuvansa siihen kielteisesti. Kaikki korostivat saattohoidon ja kivun lievityksen kehittämistä ja sen varmistamista, että hoidot ovat saatavilla tasapuolisesti koko maassa.
Selvän kielteisen kantansa eutanasiaan ilmaisivat Voitto Huotari, Matti Sihvonen, Eero Huovinen, Wille Riekkinen, Juha Pihkala, John Vikström, Jukka Paarma, Erik Vikström, Hannu Niskanen ja Gustav Björkstrand.
Emeritusarkkipiispa Jukka Paarma katsoo kipu- ja saattohoidon kehittämisen ja laajentamisen tuovan asiaan elämää kunnioittavan ratkaisun.
– Luulen ymmärtäväni eutanasiaa kannattavien pelkoja ja ahdistusta elämän loppuvaiheen sietämättömien kipujen edessä. Kuitenkin pidän ehdotusta toisen ihmisen elämän lopettamisen laillistamisesta liian kevyesti perusteltuna.
Toinen emeritusarkkipiispa John Vikström toivoo, että ihmisarvoinen elämä kuolemaan asti taattaisiin kaikkialla maassamme säätämällä asiasta laki.
– Kuolemaa tekevää ihmistä on mielestäni kunnioitettava muun muassa siten, ettei alkanutta kuolemanprosessia keinotekoisesti pitkitetä. Meillä ei kuitenkaan ole oikeutta tietoisesti ja aktiivisesti lopettaa toisen ihmisen elämää.
***
Porvoon hiippakunnan entinen piispa Gustav Björkstrand ihmettelee, miksi kysymys eutanasiasta on noussut keskusteluun samaan aikaan, kun hoitotoimenpiteet ja kärsimyksen lievittämisen mahdollisuudet ovat kasvaneet. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että kuolema on tullut nykyajan ihmiselle vieraaksi.
– Kuolema on ihmiselämän luonnollinen päätepiste. Se tulee silloin kun sen aika on, eikä ihmisen tule pyrkiä sen herraksi.
Björkstrand katsoo, että vaikka eutanasian reunaehdot määriteltäisiin kuinka tarkkaan tahansa, antamalla ihmisille mahdollisuus päättää kuoleman tulosta siirrytään kaltevalle pinnalle, jonka loppua kukaan ei tiedä.
– Ehtoja voidaan aina muuttaa, kuten jo on tapahtunut eräissä maissa, joissa aktiivinen eutanasia on otettu käyttöön.
Björkstrandin mielestä viisainta olisi jatkaa palliatiivisen hoidon kehittämistä.
– Kaikenlaisen kärsimyksen lieventäminen ja pyhän kuoleman odottaminen on eutanasiaa eli hyvää kuolemaa sanan varsinaisessa merkityksessä.
***
Eutanasian suhteen on olemassa yksiselitteinen ja elämänmyönteinen päälinja sekä erittäin kapea harmaa vyöhyke, joka tulee vastaan ääritapauksissa, katsoo Porvoon hiippakuntaa ennen Gustav Björkstrandia johtanut Erik Vikström. Esimerkiksi silloin, kun on kysymys jo kuolevan ja ehkä tajuttoman ihmisen täysin sietämättömistä kivuista ja kärsimyksestä, jota ei voida kipulääkkeillä lieventää.
– Sellaisia tilanteita varten on tietysti oltava eettisesti kestävä lainsäädäntö, josta me kansakuntana kannamme yhteisen vastuun. Ratkaisevaa vastuuta elämän ja kuoleman kysymyksissä ei saa sysätä yksittäiselle ihmiselle eikä edes lääkäreille.
Myös muut emerituspiispat pohtivat kuoleman ja kivun harmaita alueita.
Entinen kenttäpiispa Hannu Niskanen kertoo suhtautuvansa eutanasiaan lähtökohtaisesti kielteisesti, sillä hän pelkää sen haittaavan saattohoidon kehittämistä ja johtavan jopa kuolemaan auttamisen kynnyksen madaltumiseen. Kuitenkin voi hänen mukaansa olla tilanteita, joissa selkeä eettinen peruslinja ei ole kristillisen rakkauden mukainen.
– Näin esimerkiksi tilanteissa, joissa äärimmäisen kivun hoito ei onnistu.
***
Espoon hiippakunnan emerituspiispa Mikko Heikka pohtii, miltä asiantuntijoiden lausunnot kuulostavat kipujen kanssa kamppailevien korvissa.
– Kuvittelepa, jos sinä olet se, jonka kipuihin lääkkeet eivät tehoa. Mitä silloin ajattelisit, kun kuulet teologien ja lääketieteen edustajien vähättelevän kipuasi. Kaikki kipu voidaan hoitaa, he väittävät.
Heikan mukaan tosiasia on kuitenkin, että on ryhmä kuolevia, joiden kipuihin mikään lääke ei tehoa. Hän kysyy, jätämmekö heidät ankaraan kamppailuun. Onko teoria asiantuntijoille tärkeämpää kuin sairaan tuska?
– Olen tietoinen niistä suurista ongelmista, joita eutanasiaa koskevaan lainsäädäntöön liittyy. En ole oikea ihminen neuvomaan. Keskustelua on kuitenkin jatkettava kultaisen säännön mukaisesti asettumalla kärsivän ihmisen asemaan.
Vähintä, mitä voimme Heikan mukaan tehdä, on rakentaa korkeatasoinen saattohoitoverkosto koko maahan.
– Miten viihdetaiteilija Jope Ruonansuu muotoilikaan kultaisen säännön modernin tulkinnan: ”Ajattelepa omale kohales”.
***
Lapuan hiippakunnan entinen piispa Jorma Laulaja kertoo Kotimaalle, ettei hän voi kannattaa eutanasian ehdotonta kieltoa, jota hän pitää eettisesti yhtä jäykkänä kuin kuolevan sairaan itsemääräämisoikeuden korostamista.
Laulaja painottaa saattohoidon ja kivunlievityksen merkitystä. Ne ovat kuitenkin vain ensimmäinen askel. Hänen mukaansa ylivoimaisen kärsimyksen lopettaminen ääritilanteessa ei ole vain Jumalan antaman elämän polkemista, vaan myös Jumalan luoman ihmisen asemaan asettumista.
– Elämän kunnioittamisen ja lievittämättömän kärsimisen sovittamattomassa ristiriidassa voi mielestäni tulla vastaan myös kuolemaan auttaminen kontrolloidussa, läpinäkyvässä muodossa sekä kuolevan ja lähellä olevien vastuunkantajien harkinnan perusteella. Pohjana olisi tämän mahdollistava laki.
Oulun hiippakunnan emerituspiispa Olavi Rimpiläinen ei vastannut Kotimaan kyselyyn.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Analyysi: Eduskunta pui eutanasiaa viisi tuntia – mitä jäi käteen?
Kirkkoherraraati eutanasiasta: Elämän pyhyys vastaan ihmisen kiduttaminen
Emerituspiispoilla erilaisia näkemyksiä vihkimisestä – eniten kannatusta saa kirkon nykykäytäntö