Syyskuun ensimmäinen torstai oli pimenemässä. Historiallisten esineiden etsintää metallinpaljastimen kanssa harrastava Tomi Weiström käveli pois lietolaiselta pellolta, kun laitteesta kuului signaali. Vain 15 senttimetrin syvyydessä mullan alla näkyi hopeinen sormus.
– Heti ymmärsin, että kyseessä on vanha ja harvinainen esine, mutten siinä tajunnut, että kyse on näin ainutlaatuisesta löydöstä. Sormus on nyt suurella varmuudella ajoitettu viikinkiajan ja ristiretkiajan taitteeseen, noin 1100-luvulle. On mahtava fiilis, kun voi löytää jotain näin merkittävää, Weiström kertoo.
Sormuksessa on kuvattuna kruunupäisen Kristuksen kasvot. Molemmilla sivuilla on ristiretkiaikaan viittaavat ristit. Löytö on herättänyt sekä arkeologian ammattilaisten että harrastajien kiinnostuksen ympäri Suomea.
– Aluksi en ymmärtänyt kuvan liittyvän kristinuskoon. Olin tottunut näkemään Jeesuksesta vaatimattomampia kuvia orjantappurakruunu päässä. Mutta ristien tyyli ja vastaavat löydöt myös ulkomailta viittaavat Kristukseen, joka on kuvattu kuoleman voittaneena kuninkaana.
Sormuksen molemmilla sivuilla on ristiretkiaikaan viittaavat ristit.
Mallin mukaisilla uusiosormuksilla rahaa muinaistutkimukselle
Sormus on vielä Weiströmillä kotona. Hän kuitenkin painottaa, että jos joku löytää Suomessa yli sata vuotta vanhan esineen, se on valtion omaisuutta ja siitä pitää tehdä ilmoitus Museovirastolle.
– Olen iloinen, että tätä ei löytänyt kukaan sellainen, joka pitää löydön itsellään tai myy pimeillä markkinoilla. Tällaiset esineet ovat meidän suomalaisten yhteisiä, osa meidän kaikkien historiaa.
Tomi Weiström toivoo, että sormus konservoidaan ja luovutetaan sitten vaikkapa Kansallismuseon kokoelmiin näyttelyesineeksi. Näin kaikki halukkaat pääsisivät ihailemaan sitä.
Weiström ei luota aarretta postilaitoksen kuljetettavaksi, vaan aikoo matkustaa itse sen kanssa Museovirastoon. Sitä ennen hän antaa korusepän ottaa sormuksesta kuvia, mittoja ja mallia.
– Ajatuksena on, että Suomen muinaistutkimuksen tuki ry myisi tulevaisuudessa tämän mallin mukaan tehtyjä uusiosormuksia ja rahat käytettäisiin Liedon alueen muinaisuuden tutkimiseen. Kuvaa voisi ehkä painaa myös t-paitoihin tai postimerkkeihin.
– Huomasin myös sosiaalisesta mediasta, että piispa Mari Leppänen oli innoissaan tästä löydöstä ja toivoi, että siitä saisi pyhiinvaellustuotteen Pyhiinvaelluskeskukseen Turkuun. Pidän tätäkin ideaa ihan mahdollisena.
Arkeologi: Todella kiinnostava löytö harvinaiselta aikakaudelta
Turun yliopiston arkeologian professorin Visa Immosen mukaan löytö on erittäin kiinnostava ja harvinainen. Sormuksen muoto viittaa hänen mukaansa ristiretkiaikaan, joka oli Suomen historiassa kiinnostava kristinuskon vakiintumisen ajanjakso.
– Vastaavia sormuksia, mutta ilman kasvokuvaa, on löydetty esimerkiksi Maskun Humikkalan ristiretkiaikaisesta kalmistosta. Tältä ajalta esinelöytöjä on kuitenkin kokonaisuudessaan niukasti.
Aiemmin Suomesta on löydetty vain kaksi ristiretkiaikaista sormusta, joissa on niin ikään kuvattu Kristuksen kasvot. Toinen niistä löytyi Turusta ja on ajoitettu 1100–1200-luvuille. Toinen löytyi Sysmästä ja on ajoitettu 1000-luvulle.
– Nyt löydetyssä sormuksessa Kristuksella näyttää olevan kruunu päässä. Tämäkin ajoittaa esineen keskiajan alkuun, jolloin Kristus kuvattiin usein kuninkaana ja voittajana, ei niinkään kärsivänä.
Arkeologit suhtautuvat metallinpaljastusharrastukseen ristiriitaisin tuntein.
– Kaikki harrastajat eivät ole hyväntahtoisia. Mutta tällaiset lakeja ja säädöksiä noudattavat harrastajat tuovat arkeologiselle tutkimukselle suuren lisäarvon.
Harrastajien tekemiä muinaislöytöjä tutkii Museovirastossa yksi asiaan erikoistunut henkilö. Käsittelyajat ovat pitkiä. Harrastaja voi joutua odottamaan palautetta löydöstään jopa vuosien ajan.
Weiströmin vanhin esinelöytö on ajoitettu 500–600-luvuille
Tomi Weiström on töissä telakalla työnjohtajana, mutta vapaa-aikaa värittää rakkaus historiaan.
– Erityisesti minua kiehtoo Suomen rautakausi. Siitä on saatu viime vuosina paljon lisää tietoa, kun metallinpaljastinharrastus on kasvattanut suosiotaan.
Löytyvien esineiden kautta historia konkretisoituu ja saa Weiströmin mielikuvituksen laukkaamaan: mitä ihmiset ajattelivat arjessaan ja missä tilanteessa esine on maahan joutunut?
– On hienoa nähdä, miten upeita esineitä silloin on valmistettu käsityönä ilman mitään koneita.
Oman metallinpaljastimen Weiström hankki pari vuotta sitten. Toisinaan mukaan etsintäreissuun on lähtenyt myös joku neljästä tyttärestä.
Vanhin Weiströmin tekemä esinelöytö oli rengasmiekan väistimen pala, joka on ajoitettu noin vuosiin 550–600. Tänä kesänä hän löysi myös keskeltä metsää erittäin harvinaisen, viikinkiaikaisen sudenpääsoljen. Vastaavanlaisia on löydetty Suomesta kaikkiaan vain kymmenkunta.
Tomi Weiströmin tekemiin löytöihin kuuluu myös viikinkiaikainen sudenpääsolki.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.