Vanhoissa virsissä on voimaa. Katso videolta, kuinka Hannu Taanila lukee Hemminki Maskulaisen (1550–1619) jouluvirren ja saa vanhan kielen elämään. Videon alussa Taanila kertoo virren taustoja.
Taanilan lukema virsi on niin sanotussa Vanhassa virsikirjassa (1701) numero 113:
1. Riemuit’ me mahdam’ vahvast’, Suloisest’ sangen sanomast’, Jonk’ enkel’ ilmoitti, Meille tosin toivotti, Armon, avun aivotun, Lunastuksen luvatun, Isält’ ijankaikkiselt’.
2. Jumalan Poika pyhä, Kaikkein kappalten Luoja hyvä, Pivossans’ pitävä taivaan, Maan, meren syvän: Korkia kunnian Kuningas, Ihmiseks’ astui alas, Orjan puvun päällens’ puki.
3. Pilvet pisaroitsevat, Ja taivaat tässä satavat, Turvan ain’ toivotun, Lunastajan luvatun, Esi-isilt’ ikävöityn, Kansoilt’ kaikilt’ halatun, Uhreill’ ennen ennustetun.
4. Taiten tätä tavaraa Ei taida taivaat avarat Sulkee syliins’ sisäll’, Eik’ mailmaan mahdu olennoll’: Neitsees’ makas’ mittaamatoin, Kohtuun mahtui määrätöin, Maan ja taivaan täyttäjä.
5. Neitseen nuoren kohtuinen, Paits’ puutoksetta neitsyyden, Kätkee, kätkyns’ kantaa, Tuo edes, ilmei antaa Näkymättömän, nähtävän, Ijankaikkisen, ajaisen, Annoll’ avun ylhäisen.
6. Jumal’ yhtyi ihmiseks’, Ihmeeks’ kaksi yhteen yhdeks’, Ymmärrystä ylitsen, Luonnon lain ohitsen, Meillen syntyn’, meille suotu, Neitseen kohdust’ tänne tuotu,Vapahtajaks’ vaivaisill’.
7. Pirun puustit kostetaan, Evan omena ostetaan, Armon apu annetaan, Vangit ulos otetaan, Taivaan ovi avataan, Riemu, rauha jaetaan, Onnettomill’ autuus.
8. Toivo tosin turvaava Meille tulee tästä vahva, Sydän syttyy uskoon, Tykö autuaan Isän armon, Tuskiss’ luja lohdutus, Itkuss’ ilon odotus, Hengen vahva vaikutus.
9. Lepo suotuis’ sydämess’, Elämä ijän kuolemas’, Saam’ nämät ilmeisest’, Isän Pojass’ ihmisess’; Hänen tyköns’ turvatkaam’, Häntä kaikin kiittäkääm’, Isää, ynnä Henkee hyvää.
Lue myös:
Hannu Taanila: Katri Helena, Jari Sillanpää ja Cheek ovat nykyajan virsirunoutta