Kirkossa näyttää olevan hyvää tahtoa hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia. Esimerkiksi taannoinen Hengellinen elämä verkossa -hanke antoi hyvät valmiudet verkossa vaikuttamiseen. Hyvistä lähtökohdista huolimatta kirkossa ei ole hankittu paikkalippua kehityksen junaan, vaan liikkeelle on lähdetty resiinalla. Tulosta toivotaan, mutta välineet eivät ole usein kunnossa.
Lukeudun etuoikeutettuihin, sillä olen saanut tehdä työni laadukkailla välineillä, mutta kuulemani tapauskertomukset seurakunnista kertovat ongelmasta. Kirkossa yleisten älypuhelimien Windows-alusta on kehityksen jarru. Keskeisimpiä sosiaalisen median uusia palveluja ei ole julkaistu Windows-puhelimelle tai niiden julkaiseminen on kestänyt esimerkiksi Android-alustan vastaavia sovelluksia pidempään.
***
Tällä hetkellä tärkeät livestriimauspalvelut, kuten Periscope tai Facebookin Live eivät toimi Windows-puhelimilla. Tämä on johtanut siihen, että moni työtekijä joutuu tekemään sometyönsä henkilökohtaisella kännykällä, mikä on kestämätön lähtökohta. Herää kysymys, miksi kirkossa on päädytty suosimaan Windows-puhelimia. Liekö kyse entisen kotimaisen kännykkäjätin arvostamisesta? Yksi selitys saattaa olla se, että laitteiden kehitystä on ollut vaikea ennustaa ja kirkko on naimisissa muutenkin Windowsin työympäristöjen kanssa. Teknistä tukea on myös haastavaa antaa lukuisille käyttöjärjestelmille.
Olen myös nähnyt tapauksia, joissa työtekijälle annetaan ”älyttömiä” puhelimia, joiden keskeinen huippuominaisuus ovat tekstiviestit. En väitä, että kaikki tarvitsisivat kalliit puhelimet, mutta nykytilanteesta pitäisi päästä eteenpäin. Heitä, jotka valittelevat älykännyköiden hintaa, muistutan siitä, kuinka monta takavuosien erillistä laitetta on nyt samassa paketissa. Puhelimen lisäksi faksi, kalenteri, tietosanakirja, videokamera, sanelin, sanomalehti, lämpömittarit, muistio ja monet muut. Älypuhelin on siis hintaansa nähden lopulta edullinen monitoimilaite.
***
Tämän jälkeen seuraava askel on tajuta, etteivät sosiaalisen median laadukkaat sisällöt synny itsestään, tarvitaan koulutusta ja aikaa tekemiseen. Tarvitsemme viestinnällisesti laadukkaampaa kuvan ja Sanan kirkkoa. Minulla on ollut mahdollisuus tutustua kirkon somevalmiuteen sekä tuottajan työni kautta että kahden kollegani kanssa kirjoittamani kirjan Somempi seurakunta (Kirjapaja 2016) ja viestinnän pastoraalikoulutusten asiantuntijana.
Kirjaa varten tekemämme kyselyn perusteella näyttää, että tämän teknisen ongelman lisäksi sosiaalisen median käytön haasteina ovat ajan puute ja osin tästä johtuva yksisuuntainen viestintäkulttuuri. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Facebook-sivusta tulee menovinkkien ja tiedotteiden julkaisualusta. Emme uskaltaudu tai ehdi keskustella. Meillä on myös opittavaa viestien kohdistamisessa, sillä sama viesti ei mene läpi vauvasta vaariin, vaikka kansankirkollinen missio edellyttäisikin laaja-alaista tavoittamista. On siis tärkeää valita ja tuntea kohderyhmä.
***
Meillä on paljon kiinnostavaa ja merkityksellistä annettavaa. Pääsääntöisesti meillä on yhä kelpo resurssit. Seurakuntien työntekijöillä ja vapaaehtoisilla on koko ihmisen elinkaaren kattavaa tietotaitoa ja kykyä viestiä. Siihenhän kirkon väki on koulutettukin. Kirkko kantaa vuosituhantista hengellistä viisautta siitä, miten elää sovussa itsensä, Luojan, lähimmäisen ja luomakunnan kanssa. Ei ole häpeä sanoa, että meillä on myös lähetyskäsky.
Minulla on pappina ollut mahdollisuus osallistua useampaan kirkolle uusia työnäkyjä luotaaviin pioneeriprojekteihin. Festivaaliehtoollinen Turun Down by The Laituri -tapahtumassa ja palkittu pääsiäisen Pappien pesula Helsingissä nousivat kukkaansa sosiaalisen median aktiivisen hyödyntämisen vuoksi.
Kirkossa on siis sisältöä ja osaamista tarjota uuteenkin mediaan. Sometyöhön ei pitäisi pakottaa, mutta uuteen kannustamisen pitäisi olla esimiestason missio. Seurakunnan vastuunkantajien täytyisi ymmärtää uusien kanavien merkitys osana seurakunnan elämää. Kiusalliset pullonkaulat olisi poistettava mahdollisimman pian.
Kuva: Minerva Seppälä
Lue myös: