Esa Ruuttunen halusi laulaa Laestadiuksen roolin – ja pian aiheesta syntyi kirkko-ooppera

Lohtajan Kirkkomusiikkijuhlilla viime kesänä oli Jyrki Linjaman kirkko-oopperan Kolme kirjettä Laestadiukselle kantaesitys. Sen näki kolmessa esityksessä tuhatkunta katsojaa. Nyt ooppera on mahdollista nähdä myös Vantaalla Myyrmäen kirkossa ja ensi vuonna Turun tuomiokirkossa.

Idea Lars Levi Laestadiusta käsittelevään oopperaan tuli oopperalaulaja Esa Ruuttuselta, joka myös laulaa nimiroolin. Ajatus syntyi Ruuttusella, kun hän aikanaan luki Risto Pulkkisen ja Juha Pentikäisen toimittaman kirjan Lars Levi Laestadius. Yksi mies, seitsemän elämää (2011). Kirja toi esille Laestadiuksen toiminnan monipuolisuuden, ei pelkästään häntä herätyssaarnaajana.

– Olen laulanut monen kirkon suuren nimen rooleja, erityisesti Paavo Ruotsalaista. Mutta Laestadius puuttui joukosta, Ruuttunen sanoo virnistäen.

Alun perin Ruuttusen piti muutama vuosi sitten olla mukana tekemässä kokonaan toinen ooppera, jo olemassa oleva Tauno Marttisen
Laestadiuksen saarna. Se valmistui jo vuonna 1976, eikä sitä ole juurikaan esitetty. Marttisen ooppera olisi varsin vauhdikas ja värikäs kokonaisuus. Eri syistä johtuen hanke ei toteutunut, ja Ruuttunen oli yhteydessä säveltäjä Jyrki Linjamaan.

– Olin ollut mukana Linjaman kirkko-oopperassa Johannes Kastajan synty. Miellyin silloin suuresti hänen musiikkikieleensä ja tapaansa käsitellä uskonnollisia aiheita.

Linjaman alustavassa hahmotelmassa Laestadius-ooppera sai unenomaisen tarinallisen muotonsa. Sen kirjoitti esityskuntoon dramaturgi Michael Baran, joka on myös ohjannut esityksen.

– Itse kaavailin monologioopperaa, mutta Linjama toi mukaan naisten roolit, jotka kasvoivat myöhemmin etisestään.

Kaikki naisroolit kirkko-oopperassa laulaa mezzosopraano Laura Mäkitalo.

***

Kolme kirjettä Laestadiukselle kertoo oman aikansa luonnontutkijasta ja herätysjohtajasta, joka saa kuolemansa kynnyksellä kirjeet kolmelta nykyaikana elävältä naiselta. He kokevat joutuneensa oman uskonyhteisön kaltoin kohtelemiksi.

Ensimmäisen kirjeen lähettäjä on Aila, oopperalaulaja, jonka yhteisö on hylännyt ammatinvalinnan vuoksi.

– Tunnen monta vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä lähtöisin olevaa laulajaa ja muusikkoa, jotka kipuilevat kutsumuksensa ja hengellisen taustansa kanssa. Vanhoillislestadiolaisuudessa on suhtauduttu kielteisesti siihen, että joku haluaa laulaa oopperassa. Se on heille syntiä ja kielletty taidemuoto, Ruuttunen sanoo.

Ruuttunen muistaa aikanaan tehneensä kirkkokonsertteja seurakunnissa, joissa oli vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluva kirkkoherra.

– Tilaisuuksia ei koskaan kutsuttu konserteiksi, vaan iltamusiikiksi.

Toisen kirjeen lähettäjän, Liisan, ”rikos” oli avioituminen liikkeen ulkopuolisen körttipojan kanssa. Liisa päätyi hoitokokoukseen.

Kolmannen kirjeen lähettäjä on Maija, joka joutui lapsena sukulaismiehensä raiskaamaksi, mutta uskonyhteisö hyväksyi asian hiljaa. Maijan kirje perustuu Johanna Hurtigin ja Mari Leppäsen kirjaan Maijan tarina.

– Kaiken takana on kysymys, mitä Laestadius sanoisi naisille. Tunnistaisiko hän herätysliikkeen, joka kantaa hänen nimeään, Ruuttunen pohtii.

***

Laestadiuksen valikoituminen kirkko-oopperan keskushahmoksi oli Ruuttuselle tärkeää. Hän korostaa Laestadiuksen kirkkohistoriallista merkitystä.

– Reformaation merkkivuosi on myös hyvä hetki nostaa hänet esille. Eräänlaista reformaatiota hänkin oli tekemässä.

Ruuttusella on omakohtainen ja traumaattinen kokemus vanhoillislestadiolaisuudesta. Opiskeluvuosina hän keskusteli kerran koko yön liikkeeseen kuuluvan opiskelijatoverinsa kanssa, joka yritti käännyttää häntä toden teolla – melkein siinä onnistuen.

– Yöllä alkoi jo näyttää siltä, että olisin voinut lähteäkin mukaan rauhanyhdistykseen, mutta tarvitsin vielä miettimisaikaa. Keskustelukumppani ei antanut tilaa vaan vaati, että napanuora maailmaan tuli katkaista heti. Myöhemmin tapasin tämän käännyttäjän erään konserttini jälkeen ja hän pyysi anteeksi vuosien takaista käytöstään.

Pappina Ruuttunen suhtautuu kriittisesti vanhoillislestadiolaisuuden ulossulkevaan seurakuntaoppiin.

– Oopperassa kysytään myös, oliko todellakin Laestadiuksen ajatus, että vain yksi herätysliike olisi oikeassa.

***

Esa Ruuttunen myöntää, että Linjaman säveltämä ooppera ei ollut helpoimmasta päästä opetella.

– Olen kuitenkin tyytyväinen, että vielä pystyn omaksumaan näin modernin teoksen. Nuoruudessani lauloin paljonkin modernia musiikkia, mutta sittemmin tein enimmäkseen klassisia rooleja.

Ruuttunen sanoo, että heillä on pyrkimys kertoa vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä samassa hengessä kuin Pauliina Rauhalan kirjassa Taivaslaulu.

– Kerromme kipeistä asioista, mutta emme revittele tai pilkkaa.

Kirkko-oopperassa on kuusi muusikkoa eli kamariyhtye Soli Deo Gloria. Musiikinjohto on Juhani Lamminmäen.

Kolme kirjettä Laestadiukselle -kirkko-oopperan ja Laestadiuksen saarnan lisäksi olemassa on kolmaskin Laestadiuksesta kertova ooppera. Bengt Pohjanen teki libreton ja Caj Chydenius sävelsi Laestadius-oopperan, jota esitettiin 2007 ja 2008 Torniojokilaaksossa.

Kolme kirjettä Laestadiukselle 11.11. Vantaalla Myyrmäen 
kirkossa ja 11.2.2018 Turun tuomiokirkossa.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Herätysliikejohtaja Laestadius saa uutuusoopperassa kirjeitä nykyajasta – pääosassa Esa Ruuttunen

Edellinen artikkeliTästä olen kiitollinen menneille sukupolville – ”Kiitos, että uskoitte minuun”, toteaa Karoliina Niv
Seuraava artikkeliKommentti: Reformaation merkkivuosi päättyi, mitä jäi käteen?

Ei näytettäviä viestejä