Emeritusarkkipiispa John Vikström on kirjoittanut laajan artikkelin, jossa hän pyrkii osoittamaan, millä ehdoilla samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen olisi mahdollista.
Vikström sanoo halunneensa ottaa asian esille, koska hänellä on syvä huoli siitä, miten kirkossa voidaan löytää yhteinen tie ja tehdä yhteistä matkaa avioliittokysymyksessä.
– Asia alkoi vaivata minua viime kesänä, ja syksyn mittaan ryhdyin kirjoittamaan, josko ajatuksistani muodostuisi kokonaisuus, Vikström sanoo Kotimaalle.
Vikström painottaa, että aloite kirjotukseen tuli häneltä itseltään.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä 22.1. ilmestyneissä Kanavassa ja Suomen Kuvalehdessä. Ensin mainitussa on julkaistu tiivistelmä, jälkimmäisen verkkoversiossa koko pitkä kirjoitus.
Kirjoitus on julkaistu kokonaisuudessaan myös Kotimaan verkkoesseenä. Sen voi lukea täältä.
Vikström sanoo, että jäädessään eläkkeelle 1998 hän ajatteli, ettei osallistu aktiivisesti mihinkään sellaiseen mikä kuuluu hänen seuraajilleen.
– Kirkossa on vain yksi arkkipiispa kerrallaan. Mutta monet valtion korkeat virkamiehet presidenttejä myöten ovat eläkkeellä ollessaan lausuneet jotain myös ajankohtaisista asioista. Ajattelin, että minullakin on oikeus siihen.
– Kirkon nykyinen tilanne asian suhteen ei ole kestävä. Olen kirjoittanut rakkaalle kirkolleni ja ehkä myös kirkolliskokoukselle.
Vikström sanoo tiedostavansa, että seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden kirjo on laaja. Kirjoituksessaan hän keskittyy homoseksuaaleihin, sillä heidän asemansa on keskeinen kirkon avioliittokeskustelussa.
Vikström sanoo, että kysymys homoseksuaalien asemasta ja kohtelusta kirkossa on seurannut ja vaivannut häntä pitkään. Aikanaan tuomikapituli tutki kantelua, jossa Vikströmiä syytettiin harhaoppiseksi liian myönteisistä kannanotoista homoseksuaalisuuteen.
Täyden ihmisarvon tunnustaminen
Kirjoituksessaan John Vikström sanoo, että vuosia kestänyt taistelu avioliittokäsityksen laajentamisen puolesta ei ole kyse vain taistelua sen hyväksi, että homoseksuaalinen rakkaus katsottaisiin samanarvoiseksi heteroseksuaalisen rakkauden kanssa. Kyse ei ole siitäkään, että samaa sukupuolta olevien avioliitto tulisi laajemmin hyväksytyksi.
”On kyse jostain, joka sijaitsee paljon syvemmällä ihmisten mielissä ja jolla on vielä suurempi merkitys ja painoarvo”, Vikström kirjoittaa.
”Se, mihin viime kädessä pyritään, on homoseksuaalisesti suuntautuneiden tunnustaminen täysiarvoisiksi ihmisiksi. On kyse ihmisarvosta, tasa-arvoisuuden laajentaminen niin, että sen piiriin sisällytetään myös seksuaaliset vähemmistöt kuten naiset ja työläiset runsaat sata vuotta sitten.”
Vikström muistuttaa, että kirkko on pitkään ollut kiinni patriarkaalisessa ihmis- ja maailmankuvassa, mistä johtuen se suhtautui kielteisesti tai ainakin kriittisesti, kun työväenliike, entiset palvelijat, sekä naisasialiike lähtivät taistelemaan tasavertaisuuden puolesta. Niin kävi myös, kun suunniteltiin pappisviran avaamista naisille.
Sama ongelma on Vikströmin mukaan leimannut viime vuosien keskustelua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelusta ja asemasta.
Avioliittokäsitys on jo muuttunut
Vikström lähtee Laajennettu avioliittokäsitys? -kirjoituksessaan liikkeelle kirkkokäsikirjoista, jotka heijastelevat suoraan sekä kirkon oppeja että kirkon muuttuvaa avioliittonäkemystä.
Kirkkokäsikirjat vuosilta 1693 ja 1886 olivat Vikströmin mukaan kokonaan patriarkaalisen ihmis- ja avioliittokäsityksen leimaamia. Sama näkyi vahvasti vielä vuoden 1913 käsikirjassa, jonka vihkikaavassa korostettiin vaimon alisteista asemaa mieheen nähden.
Vuosien 1964 ja 1984 käsikirjoissa oli enää jäljellä yksi maininta, joka viittaa patriarkaaliseen ihmiskäsitykseen.
”Vuoden 2004 käsikirjassa ei ole enää yhtään raamatunkohtaa, joka viittaisi luomiskertomusten tai huoneentaulujen patriarkaaliseen ihmis- ja avioliittokäsitykseen. Entistä selvemmin painotetaan puolisoiden tasavertaisuutta, keskinäistä huolenpitoa ja tukea”, Vikström kirjoittaa.
Vikström huomauttaa, että kirkon avioliittokäsityksen muutos on ollut osa laajempaa muutosprosessia ympäröivässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Muutokseen johtavat askeleet ovat olleet lyhyitä, joten muutosta ei ole ehkä havaittu, mutta nyt edessä on askel, jonka kaikki huomaavat.
Kirkon herätysliikkeissä on Vikströmin mukaan jäseniä, jotka haluavat edelleen pitäytyä patriarkaaliseen käsitykseen miehestä ja naisesta kahdella alueella. Toinen on avioliiton sisäinen, jossa miehellä on lopullinen päätösvalta, ja toinen on jumalanpalvelus, jossa naisen pitää alistua olemalla johtamatta ja opettamatta.
”Siten kannatetaan samanaikaisesti kahta eri ihmis- ja avioliittokäsitystä, yhtäältä sukupuolten yhdenvertaisuuteen pohjautuvaa käsitystä yhteiskunnan ja kirkon hallinnon kaikilla aloilla, toisaalta patriarkaalista käsitystä kahdella mainitulla alalla”, Vikström kirjoittaa.
Vapaus, tasa-arvo ja veljeys
John Vikström näkee, että avioliittonäkemyksen tarkistaminen on sopusoinnussa sen uskon ja tunnustuksen kanssa, joka on ohjannut kirkkoa osallistumaan muihinkin vapauksia ja tasa-arvoa edistäviin muutoksiin yhteiskunnassa.
”Näin ollen on myös ollut perusteltua kehittää avioliittokäsitystä samoja arvoja ja tavoitteita kohti: vapaus avioliiton osapuolten täysi-ikäisyytenä ilman holhousta, tasa-arvo vastuun, oikeuksien ja velvollisuuksien tasaamisena, ja veljeyden solidaarisuus keskinäisen tuen ja molemminpuolisen avun noudattamisena”, Vikström kirjoittaa.
Hän toteaa, että kirkko on tähän asti yrittänyt muodostaa eettiset kannanottonsa kuuntelemalla Raamatusta kuuluvan Jumalan sanan ja ihmisten konkreettisesta tilasta nousevan äänen välistä vuoropuhelua.
”Uskon, että avioliittokäsityksen tähänastinen kehittäminen kirkossamme on ollut tämän dialogin jatkuvaa kuuntelua ja varteen ottamista. Jännityksellä odotan, mihin tämä tapa kysyä ja tutkia Jumalan tahtoa tulevina vuosina johtaa. Toivon, että ehdin sen nähdä”, Vikström päättää kirjoituksensa.
Lue koko kirjoitus:
John Vikström: Laajennettu avioliittokäsitys?
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.