Arvio: Enkelit ovat juutalaisuuden perintöä kristinuskolle

Maailma on jo jonkin aikaa elänyt jonkinlaisen enkelibuumin vallassa. Enkeli-käsityksiä on paljon, mutta oikeaa tietoakin enkeliopeista tarvitaan.

Molempiin huutoihin vastaa omalla akateemisen asiantuntevalla tavallaan Itä-Suomen yliopiston professori Serafim Seppälä, jonka uusi kirja Taivaalliset voimat kertoo enkeleistä liki kaiken tarpeellisen.

Seppälä aloittaa enkelien tarinan alusta, muinaisesta Lähi-idästä. Alueen kielissä ja niiden käännösvastineissa enkeli tarkoitti nimenomaan ”lähettilästä”. Vanhassa liitossa Jumala ilmestyi enkelien hahmossa ja Jumala voitiin kokea enkelien kautta.

Sen jälkeen kirjoittaja analysoi loogisesti enkelioppien ja enkeleistä vallinneiden käsityksien evoluutiota läpi ajanlaskumme taitteen juutalaisuuden, rabbiinisen juutalaisuuden ja varhaiskristillisen ajan. Tarkemmin Seppälä kuvailee vielä enkelien ominaisuuksia sekä enkelien osuutta askeettisessa kilvoituselämässä ja jumalallisessa liturgiassa.

***

On erityisen kunnioitettavaa, että kirjassa uhrataan paljon tilaa enkeliopeille sellaisina kuin ne esiintyivät kristinuskon kohdussa, juutalaisuudessa. Kristityt eivät nykyisin monessakaan asiassa ymmärrä juutalaisuuden ja sen tärkeimmän dokumentin, Vanhan testamentin meille saakka välittynyttä perintöä.

Harvassa asiassa se on selvempää kuin enkeleistä puhuttaessa. Mutta Seppälä kertoo toki myös sen, miten kristinuskon teologiset myllyt tulkitsivat juutalaista perintöä uudelleen.

Seppälä toteaa, että ruumiittomia enkeleitä on vaikeaa määritellä, mutta enkelien, ihmisten ja demonien olemistapoja voi kuitenkin jossain määrin vertailla.

Enkeleitä koskevat uskomukset ja käsitykset liittyvät tietysti teologisesti myös moniin muihin kristinuskon väitteisiin ja kysymyksiin. Meillä ovat langenneet enkelit, Saatana ja ihmissuvun kohtalot. Enkelit ovat olleet viestintuojina paratiisista karkotuksesta Vapahtajan syntymään ja apostolien tekoihin. On suojelusenkeleitä. Ja niin edelleen.

***

Entä ne enkeliluokat? Seppälä kertoo, miten enkelien luokittelu on varhaiskristillisyydessä elänyt ja muotoutunut. Pseudo-Dionysios-niminen teologi jähmetti käsityksen yhdeksästä enkeliluokasta. Sen ylimmillä asteilla ovat Valtaistuimet, Serafit ja Kerubit. Enkelien keskiluokkaa ovat Herruudet, Voimat ja Vallat. Ja kolmannen ”enkelitriadin” muodostavat Hallitsijat, Ylienkelit ja Enkelit.

Näiden ”luokkien” tarkempi analyysi kirjassa voi tuntua hieman erikoiselta, mutta kiinnostunut lukija huomaa nopeasti erilaiset yhtymäkohdat uskomme ulottuvuuksiin ja kulttuurihistoriaankin. Enkeliluokilla on omat olemisen tapansa ja roolinsa Jumalan järjestyksessä ja ihmisen maailmassa.

Entä unohtuivatko Arkkienkelit? Eivät toki, sillä mainitussa jaotuksessa he ovat yhtä kuin Ylienkelit.

***

Onko enkeleitä olemassa? Serafim Seppälä ei rupea asiaa pohtimaan – idän kirkossa enkeleillä on oma paikkansa ja piste.

Taivaalliset voimat on oivallinen tietoteos enkeleistä. Jos kirjan lukemisen jälkeen asia vielä janottaa, kirjan loppuun on liitetty hyödyllinen kirjallisuusluettelo.

Serafim Seppälä: Taivaalliset voimat. Enkelit varhaiskristillisyydessä ja juutalaisuudessa. Kirjapaja 2016. 271 s.

Edellinen artikkeliUusi kirja vie uskontojen juhlapöytien ääreen
Seuraava artikkeliKolumni: Valtio ja kirkko vai uusvaltiokirkko?

Ei näytettäviä viestejä