Arvio: Asiantuntijoiden artikkelikokoelma perheen ja avioliiton murroksesta vie pintaa syvemmälle

Disneyn Havaijille sijoitetussa animaatiofilmissä Lilo & Stich lausutaan julki yksi perheen määritelmä: ”O-Hana on perhe. Perhe on: ketään ei jätetä.”

Se on kauniisti sanottu. Nykyisin Suomessa ja evankelis-luterilaisessa kirkossa leiskuavan avioliitto- ja perhekeskustelun selitykseksi tuo perheen määritelmä ei kuitenkaan riitä.

Yksi tapa perehtyä ajankohtaiseen keskusteluun pintaa syvemmälle on Maarit Hytösen toimittama uusi artikkelikokoelma Perhe ja avioliitto murroksessa. Kirjassa on johdannon lisäksi 13 asiantuntija-artikkelia. Kirjan loppuun on sijoitettu myös niiden ruotsinkieliset tiivistelmät.

***

Ajankohtaisen ja kauttaaltaan melko onnistuneen kirjan sisällöstä on vaikea nostaa esiin erityisen maininnan ansaitsevia artikkeleita.

Sellaisia ovat kuitenkin esimerkiksi dosentti Jyri Komulaisen artikkeli Sakramentaalinen seksi? uskontojen käsityksiä seksuaalisuudesta ja avioliitosta, professori Jyrki Knuutilan artikkeli Avioliitto yhteiskunnallisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa 1200-luvulta 2000-luvun alkuun oikeudellisten näkemysten valossa, dosentti Minna Säävälän artikkeli Monikulttuuriset perheet ja oikeusneuvos Kirsti Kurki-Suonion artikkeli Oikeus ja muuttuva vanhemmuus.

Tähän kirjaan on syytä perehtyä jokaisen sellaisen, jota tällä hetkellä käytävä keskustelu kiinnostaa. Vaikka kirkon avioliittokanta on virallisesti se perinteinen, Suomessakin avioliitto ja perhe todella ovat muutoksessa. Niiden muotoja on monia ja on mahdollista, että lisää on luvassa.

Myös lainsäätäjät, viranomaiset ja uskonnolliset instituutiot ovat näiden asioiden ytimessä.

Kirjan esipuheessa todetaan, että artikkeleiden sisältöä ei kannata tulkita kirkon kannanotoiksi. Kirjoittajat vastaavat sisällöstä itse.

***

Koko tätä taustaa vastaan kylmää vettä keskustelussa kautta linjan kuumentuviin päihin voi olla tutkija Kimmo Ketolan kirjan johdantoon kirjoittama maininta Israelin 1950-luvun kibbutseilta.

Marxilaisissa kollektiivitiloissa pyrittiin irti paitsi yksityisomistuksesta, myös perinteisistä sukupuolirooleista ja ydinperheistä. Kävi kuitenkin niin, että 20 vuotta myöhemmin samoissa kibbutseissa elettiin hyvin porvarillisesti. Sukupuoliroolien häivyttäminen ja sukupuolineutraali kasvatus olivat epäonnistuneet täysin.

Ketolan mukaan tutkija Melford Spiro totesi asiasta: ”Sukupuolierot toi esiin ihmisluonnon voitto kulttuurista, eli sukupuoleen perustuvien motivaatiotaipumusten konstituoimat esikulttuuriset tarpeet.”

Maarit Hytönen (toim.): 
Perhe ja avioliitto muutoksessa. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 127. Kirkon tutkimuskeskus 2017. 374 sivua.

Edellinen artikkeliAnna Munsterhjelm: Kirkossa ihmiset ovat rakastuneet toimintatapoihin, niistä riidellään ihan liikaa
Seuraava artikkeliLuottamushenkilö Roope Berg Järvenpäästä: ”Ihan kaikesta voi ja pitää neuvotella”

Ei näytettäviä viestejä