Keskiviikkona alkava Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous Afrikan mantereella muuttaa, vaikkakin hitaasti, luterilaisuuden näkökulmia myös Euroopassa. Näin toteaa arkkipiispa Kari Mäkinen kokouksen aattona Kotimaa24:lle.
Mäkinen johtaa Suomen evankelis-luterilainen kirkon seitsenhenkistä valtuuskuntaa. Liki viikon kestävään kokoukseen Namibiassa osallistuu myös useita kirkon eri alojen asiantuntijoita.
– Suomen kirkolla ei ole mitään erityistä teemaa vietävänä Windhoekiin, mutta meillä on sieltä opittavaa. Oleellista on olla vahvistamassa luterilaisten yhteisöä, kommuuniota.
Arkkipiispa pitää hyvänä kokouksen teemaa ”Jumalan armon vapauttamat”. Hänen mukaansa se osoittaa luterilaisuuden keskeisen näkökulman ajankohtaisiin kysymyksiin.
– Teema osuu esimerkiksi siihen maailmaan, joka pyrkii hahmottamaan maailmaa vain taloudellisen menestyksen ja laskelmoinnin kautta.
Luterilaisten määrä kasvaa etenkin etelässä, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tämä muuttaa arkkipiispan mukaan osaltaan luterilaista kommuuniota. Muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti.
– Katsomme maailmaa Eurooppa-painotteisesti valistuksen perinnön kautta. Kun painopiste siirtyy etelään, tämä valistuksen painotus ohenee. Meillä avautuvat toisenlaiset näköalat. Windhoekissa täytyy kuunnella tarkasti, miten nämä painotukset ovat muuttumassa.
Arkkipiispan mukaan muutosta ei pidä tarkastella niin, että entisessä painotuksessa olisi ollut jotain vikaa. Sen sijaan muutos on mahdollisuus katsoa karttapalloa uudesta näkökulmasta, jossa ei keskitytä vain Eurooppaan ja valistuksen aikaan. Samalla muutos antaa uusia mittasuhteita.
– Meidän karttapallostamme ei tule Afrikka-keskeistä, mutta se ei ole enää niin Eurooppa-keskeinenkään.
Windhoekiin kokoontuvat kirkot toimivat erilaisissa todellisuuksissa. Siksi kirkkojen painopisteet eivät ole samoja.
– Jumalan armon vapauttama -teema on kuitenkin voimakkaampi kuin kirkkoja erottavat asiat. Teema menee syvälle luterilaisen uskon ymmärrykseen.
Arkkipiispa Mäkinen: Meillä on erityissuhde Namibiaan
Suomen Lähetysseuran työ alkoi Namibiassa, silloisessa Lounais-Afrikassa, 147 vuotta sitten.
– Meillä on erityissuhde Namibiaan, ja sinne on yhä tiiviit yhteydet kirkkojen välillä ja yksilöiden tasolla. On vähän niin osallistuisi sukulaisten luona järjestettävään kokoukseen.
Arkkipiispa ei ole innokas arvioimaan etukäteen sitä, mitä teemoja ja kysymyksiä kokouksessa nousee esille.
– Saapahan sitten nähdä.
Hän toteaa kuitenkin, että esimerkiksi seksuaalietiikkaan liittyviä kysymyksiä saattaa nousta esille, mutta toivottavasti silloin yhteisenä haasteena.
– Tärkeä näkökulma on se, miten me tällaisena erilaisia näkemyksiä omaavana yhteisönä kykenemme vahvistamaan luterilaisten kirkkojen yhteyttä, hän sanoo.
– Kun pystymme näkemään kirkkomme osana globaalia luterilaista yhteisöä, niin sitä kautta kansallisella, sisäänpäin katsovalla kirkolla on mahdollisuus avautua ulospäin ja siten vahvistua. Näin on jo tapahtunut viime vuosikymmeninä myös Suomen luterilaiselle kirkolle.
Arkkipiispa ei ota ennen kokousta kantaa siihen, mikä tulee olemaan yleiskokouksen pääviesti.
– Luomme pääviestin siellä yhdessä, sitä ei ole etukäteen tehty valmiiksi. Toki meillä Suomessakin on ollut ennakkotyöskentelyä alateemoista. Suomen yhtenä erityispiirteenä on, että edustamme maata, jossa luterilainen kirkko on ollut pitkään juurtuneena. Pääviestin ohella oleellista on, että yleiskokouksessa tapahtuu todellista vuorovaikutusta ja silmiin katsomista.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Tomi Karttunen: ”Windhoek on luterilaisuuden näyteikkuna”
Pääsihteeri Martin Junge: ”Euroopan kristillistä identiteettiä ei säilytetä muureilla”
Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksen saarnaajakilpa ratkesi – voitto meni Yhdysvaltoihin
Kolumni: Repeääkö luterilaisten kirkkojen välille railo tänä vuonna Windhoekissa?