Andrei Sirotkin syntyi Irkutskissa, noin 600 000 asukkaan kaupungissa Lounais-Siperiassa, jossa hän on elänyt suurimman osan elämäänsä.
Jos joku olisi sanonut hänelle parikymmentä vuotta sitten, että hän tulee muuttamaan Pohjois-Suomeen, pieneen Kemiin ja omistaa siellä kahvipaahtimon, hän ei olisi uskonut. Tai että hän menisi naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa, ja että he molemmat asuisivat Suomessa.
Sirotkin oli tavannut monia amerikkalaisia naisia, mutta he tuntuivat hänestä liian vaativilta, ja heidän ajatusmaailmansa oli tyystin erilainen kuin Sirotkinilla.
– Vaimoni Rachael, joka syntyi Amerikassa, josta muutti lapsena perheensä kanssa Venäjälle, oli ajatellut vastaavalla tavalla venäläisistä miehistä. Hän ei olisi voinut kuvitella menevänsä naimisiin venäläisen miehen kanssa. Mutta Jumala tietää omat tiensä.
Sirotkin tuli uskoon hiukan alle parikymppisenä. Uskonto merkitsee hänelle jokapäiväistä Raamatun lukemista ja rukoilemista. Hän lukee Raamattua joskus järjestelmällisesti, joskus pysähtyen ja miettien lukemaansa. Hänelle Raamattu on Jumalan tekojen ja puheiden tallennettua historiaa.
– Se on minulle kuin ikkuna Jumalan olemukseen ja Jumalan kertomukseen, kuten Hän on sen paljastanut kautta aikojen ja yhä vielä tänäänkin. Tarvitsen päivittäistä Raamatun lukemista ja rukoilemista saadakseni tuoreen kohtaamisen elävän Jumalan kanssa.
***
Andrei Sirotkin opiskeli taloustieteitä Venäjällä venäläis-amerikkalaisessa yhteisohjelmassa ja suoritti kandidaatin tutkinnon Marylandin yliopistossa. Lopulta hän päätyi Venäjän ja Englannin kautta Ouluun kansainväliseen tutkimushankkeeseen. Pari vuotta sitten hän väitteli Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa markkinoinnista.
Vähän sitä ennen hän oli käynyt Venäjällä ja kosinut Rachaelia, jonka oli tuntenut jo teinistä lähtien. Aviopari muutti sittemmin Kemiin, jossa vaimo alkoi opiskella Lapin ammattikorkeakoulun kansainvälisellä linjalla sairaanhoitajaksi. Perheessä on 3-vuotias tytär ja tammikuussa on tulossa perheenlisäystä.
– Suhteemme kannalta oli hyvä ratkaisu, että muutimme maahan, joka ei ole kummankaan kotimaa. Täällä ei ole perhettä tai vanhempiamme lähellä, ja joudumme ratkomaan asiat keskenämme.
Sirotkin työllisti itsensä perustamalla pienen kahvipaahtimon, joka on keskellä Kemiä. Hän halusi tehdä paikan, jossa ihmiset voivat viettää aikaa, tavata ystäviään ja tutustua vieraisiin. Samalla hän halusi selvittää itselleen, mitä hänelle Jeesuksen seuraajana merkitsee olla liikemies, joka investoi yhteiskuntaan, jossa elää. Sirotkinin mukaan kahvi auttaa luomaan avoimen sosiaalisen ympäristön.
– Me rukoilemme, että tämä paikka on levollinen ja rauhoittava, jossa ihmiset voivat tuntea Isän rauhan ja rakkauden ja mistä he voivat löytää turvapaikan ja vahvistua emotionaalisesti.
– Siten, että he täällä käytyään suorittaisivat velvollisuutensa, olisivat isiä, äitejä, lapsia, opiskelijoita kukin paikallaan hiukan suuremmalla sydämellä.
***
Kemiä Sirotkin pitää ainutlaatuisena satamakaupunkina, jonka vahvuuksia ovat kodikkuus ja rauhallisuus. Kahvipaahtimoaan hän haluaisi laajentaa kaupunkilaisten olohuoneeksi ja kokoontumispaikaksi, jossa paikalliset, maahanmuuttajat, vierailijat, eri ikäpolvet ja kulttuurit voisivat tehdä tuttavuutta toistensa kanssa kiireettömästi ja oppia ymmärtämään toisiaan.
– Tapaamilleni pakolaisille on yhteistä kokemukset kotimaansa väkivallasta ja laittomuuksista. He kaipaavat väkivallatonta yhteiskuntaa. He haluavat rauhaa ja perheen, jossa kasvattaa lapsia. Aivan samaa toivovat suomalaisetkin.
Ongelmat näyttävät Sirotkinin mukaan olevan syvemmällä. Uuden yhteiskunnan luomiseen tarvitaan niin Suomessa kuin koko Euroopassa paljon miettimistä ja keskustelua. Hän muistuttaa, että Suomi on tehnyt jo suuren työn pakolaisten auttamiseksi.
– Venäläisenä näen, että jos Venäjä avaisi Suomen lailla ovensa Lähi-idän pakolaisille, Venäjällä kehittyisi vielä vakavampi tilanne kuin Suomessa.
Kaikkien kaipaama turvallisuus saa alkunsa sydämestä ja rakkaudesta. Ihmisen syvin tarve on tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Tuntea, että merkitsee jotakin. Raamattu kertoo Sirotkinin mukaan hyvin selvästi, ettei muukalaista saa sortaa tai kohdella huonosti.
– Kirkon rooli pakolaisten tukemisessa on ratkaiseva. Valtakirkko on hyvin sosiaalinen ja jopa maallinen. En usko valtion selviytyvän siitä tehtävästä.
Sirotkinin mielestä kirkon tehtävä nyt on levittää evankeliumia tavalla, joka sopii tähän aikaan. Jos evankeliumi ymmärretään väärin, se johtaa siihen, että toisen ihmisen on oltava alempiarvoinen, minkä seurauksena syntyy paheksuntaa ja väkivaltaa.
– Kun se ymmärretään oikein ja hyväksytään, kun Herran sana koskettaa sydämiämme, se muuttaa meitä. Se tuo yhtenäisyyttä ja pyhyyttä tavalla, jota Jumala opetti meille.
Kuva: Olli-Pekka Rissanen. Venäläinen Andrei Sirotkin perusti Kemiin kahvipaahtimon, josta on tullut kaupunkilaisten kohtauspaikka.