Analyysi: Räsänen, Sadinmaa, Toiviainen – lain ja vakaumuksen suhde kiehahti kohuksi jälleen kerran

Lauseet saivat aikaan älämölön. Ne kuuluivat näin:

”Kristillinen seurakunta on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan henkeä vastaan tavalla tai toisella. Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.”

Lainaus ei ole viime viikoilta. Sitä ei lausuttu osana kuumentunutta keskustelua, joka koskee kristittyjä, lakia ja turvapaikanhakijoita.

Lauseet ovat kesältä 2013. Tuolloinen sisäministeri Päivi Räsänen viittasi Kansanlähetyspäivillä pitämässään esitelmässä tilanteisiin, joissa Raamattu voisi ohittaa lain.

Räsäsen puheesta sanoutuivat irti sekä poliitikot että kirkon edustajat. Tuhannet suomalaiset erosivat kirkosta. Eri tahot vaativat mediassa Suomen lain täydellistä kunnioittamista.

***

Lain ja vakaumuksen suhteesta tuli ajankohtainen taas tänä keväänä. Suomen turvapaikkapolitiikka jakaa mielipiteitä. Kansa on erimielistä siitä, saako kirkon työntekijä arvostella lakia tai jopa vastustaa sitä.

Näkyvimmin asiassa on ollut esillä helsinkiläinen pappi Marjaana Toiviainen. Hän on muun muassa osallistunut turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastustaviin mielenosoituksiin.

Uskontojen ja yhteiskunnan normit joutuvat aika ajoin ristiriitaan. Räsänen vetosi ohjenuorana Jumalan sanaan, viimeisimmässä keskustelussa on viitattu enimmäkseen Jeesuksen esimerkkiin ja kristilliseen etiikkaan. Nekin pohjautuvat Raamattuun, mutta puhetavalla on väliä. Pyhästä kirjasta puhuminen ahdistaa ihmisiä enemmän kuin kristillinen moraali arvojen taustalla.

Räsäsen puheesta alkaneessa kohussa ministerin koettiin uhkaavan länsimaisen yhteiskunnan perimmäisiä arvoja. Toisaalta lakia käytettiin keppihevosena Räsäsen vastustamiseksi. Räsänen itse korosti kohun alkuvaiheessa, että kristillinen etiikka ja esivalta kulkevat käsi kädessä. Hän nosti esiin evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirjan. Sen mukaan kristittyjen pitää yksilöinä ja yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä, jos esivalta toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta.

***

Vuonna 2013 kohun aiheutti poliitikko. Tällä kertaa esillä ovat olleet lähinnä papit.

Tapauksissa on silti paljon yhteistä. Iso osa kansasta ahdistui siitä, että Räsäsen ja Toiviaisen moraali asetti lain kyseenalaiseksi ja heidän uskonsa herätti kysymyksen siitä, onko kansalaistottelemattomuus tarpeellista.

Poliitikon ja papin halutaan olevan esikuvia. Monet odottavat yhä, että papit eivät sotkeudu politiikkaan eivätkä poliitikot uskontoon. Räsäsen tapauksessa raskauttavana pidettiin sitä, että kansalaistottelemattomuudesta vihjasi poliisiasioista vastaava ministeri, jolla on itse mahdollisuus vaikuttaa lakien sisältöön.

Räsäsestä kanneltiin oikeusasiamiehelle, Toiviaisesta tuomiokapituliin, molemmista kymmeniä kertoja. Kantelijat lienevät poliittisesti ja uskonnollisesti kaukana toisistaan. Yhtä kaikki tapaukset paljastavat, että yhteiskunnassa muhii tarve käsitellä lain, moraalin ja vakaumuksen suhdetta.

Omintakeisen vivahteen soppaan tuo kolmas esimerkki, sukupuolineutraali avioliitto. Konservatiivit pitävät uutta avioliittolakia Raamatun vastaisena, liberaalilla puolella laki on linjassa kristillisen vakaumuksen kanssa. Kaksi sateenkaariparia vihkinyt Kai Sadinmaa on todennut pitävänsä samaa sukupuolta olevien vihkimisiä papillisena velvollisuutenaan.

***

Aina syyt kauhistella lain rikkomista eivät ole jaloja. Räsäsen paheksujat eivät olleet niinkään huolissaan säröstä lainkuuliaisuudessa kuin ministerin vääristä mielipiteistä. Pahimmillaan lakiin vedotaan, kun halutaan toisinajattelijoiden pitävän suunsa kiinni. Se on tekopyhää.

Moni on joissain olosuhteissa valmis rikkomaan lakia. Ne, jotka asettavat vakaumuksensa lain edelle, tekevät sen kuitenkin vain valikoiduissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Itselleen on rehellistä tunnustaa, milloin lain rikkomiseen olisi valmis – ja millä perusteella.

Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja, joka on tehnyt kirkkososiologian pro gradun Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivillä pitämän puheen käsittelystä mediassa.

Kuvat: Jukka Granström, Matti Karppinen, Minerva Seppälä

Edellinen artikkeliOulun hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksiä
Seuraava artikkeliGene Veith Apologiaforumissa: Mielikuvitus evankeliumin kauneuden käyttöön!

Ei näytettäviä viestejä