Kansanedustaja Olli Immonen (ps) ehdottaa, että turvapaikanhakijoiden liikkumisvapautta rajoitettaisiin heidän tekemiensä rikosten vähentämiseksi. Immosen ehdotuksessa turvapaikanhakija saisi liikkua vastaanottokeskuksissa ja niiden lähellä. Keskuksesta ei saisi poistua ennen myönteistä oleskelulupapäätöstä ja osoitettua kuntapaikkaa.
Poliisin viime viikolla julkistaman tilaston mukaan turvapaikanhakijoiden suuri määrä ei kuitenkaan näy rikostilastoissa. Ulkomaan kansalaisten lukumäärä rikoksista epäillyistä kasvoi 2,7 prosenttia vuonna 2015.
Ihmisen oikeutta liikkumiseen ei voi rajoittaa kevyin perustein, sanoo ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osaston vs. toiminnanjohtaja Niina Laajapuro. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan minkä tahansa oikeuden rajoittamiseen pitää olla laissa määritellyt kriteerit ja toimenpiteiden pitää olla suhteessa tavoiteltuun päämäärään.
– Ei voida ajatella, että kaikki turvapaikanhakijat voitaisiin laittaa lukkojen taakse jonkin epämääräisen turvallisuusuhan takia. Se, että on turvapaikanhakija, ei ole riittävä syy leimata ihmistä turvallisuusuhaksi.
Laajapuron mukaan jopa kielteisen turvapaikkapäätöksen kohdalla liikkumisen rajoittaminen ei ole itsestään selvää.
– Nykylain mukaan kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija voidaan ottaa säilöön, mikäli epäillään hänen vaikeuttavan maasta poistamista.
Amnesty katsoo, että myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kohdalla säilöönotosta tulisi luopua kokonaan ja ottaa käyttöön vähemmän rajoittavia keinoja, kuten ilmoittautumisvelvollisuus tai vakuuden asettaminen.
– Kyse on ihmisistä, jotka eivät ole syyllistyneet rikokseen, Laajapuro sanoo.
Tuvapaikanhakijat ja suomalaiset samalla viivalla
Alkuvuodesta julkisuudessa on puhuttu myös Tanskan säätämästä laista, joka mahdollistaa turvapaikanhakijoiden omaisuuden takavarikoimisen 1 340 euroa ylittävältä osalta. Oikeusministeri Jari Lindström (ps) piti tätä hyvänä ideana.
Myöskään omaisuuden takavarikoimiseen ei Niina Laajapuron mukaan ole suoria perusteita. Hän muistuttaa, että turvapaikanhakijat ovat jo nyt samalla viivalla suomalaisten kanssa. Turvapaikanhakija saa apua elämiseen vain, jos ei voi järjestää sitä itse.
– Toki monella ei ole mahdollisuutta elättää itseään, kun on paettu konfliktialueelta. Pidän aika ongelmallisena sitä, että henkilökohtaista omaisuutta takavarikoitaisiin turvapaikanhakijoilta. Eihän sitä takavarikoida toimeentulotukea hakevilta suomalaisiltakaan.
Niina Laajapuron mielestä talouden varjolla ei voida rajoittaa ihmisoikeuksia.
– Suomi on kansainvälisesti varakas maa, ja pystyy kyllä hoitamaan sen määrän turvapaikanhakijoita, joka täällä nyt on.
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille
Poliisin tilastojen mukaan tutkittavaksi on tullut joitakin konfliktialueilla tehtyjä, tutkinnallisesti hyvin vaativia sotarikoksia ja terrorismirikoksia.
– On todellinen asia, että turvapaikanhakijoiden joukossa on vakaviin rikoksiin syyllistyneitä. Tärkeätä olisi, että ne tulevat esille viranomaistutkinnassa ja epäilyt sotarikoksista tai muista kansainvälisistä rikoksista prosessoidaan, Laajapuro sanoo.
Hänen mukaansa Suomessa on jo kokemusta kansainvälisten rikosten tutkimisesta, joskin vähän. Suomessa asuva François Bazaramba tuomittiin Ruandasta tehdystä joukkotuhonnasta 2012.
Laajapuro pitää myös tärkeänä tehokasta ja oikeudenmukaista turvapaikanhakuprosessia.
– Oleskeluluvan saaneet tulisi kotouttaa mahdollisimman tehokkaasti, että he pääsevät osaksi yhteiskuntaa.
Niina Laajapuro on huolissaan ihmisoikeudet ohittavan puheen normalisoitumisesta.
– Julkisessa keskustelussa tunnutaan unohtaneen, että puhutaan oikeista ihmisistä, joilla on hyvä syy paeta ja saada turvaa.
– Tehdään jakoa meihin ja muihin ja ajatellaan ehkä alitajuisesti, että muilla ei olisi samoja oikeuksia kuin meillä. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.
Laajapuro kaipaakin ihmisoikeuslähtöistä keskustelua ja turvapaikkapolitiikkaa.
Kuva: Matti Karppinen. Kirkkonummen Evitskogin perustettiin vastaanottokeskus viime syksynä.