Mikä oli vuoden 2016 uskontouutinen? Kotimaa ja Kotimaa24 kysyivät asiaa joukolta ei-kirkollisissa medioissa työskenteleviä toimittajia.
Vuoden uskontouutiseksi nousi Aleppon kellot eli Helsingin Kallion seurakunnasta jopa kansainväliseksi levinnyt tempaus, jossa soitettiin surukelloja Aleppon taistelujen uhrien muistoksi.
Saattokellot soivat joka päivä
MTV3:n uutisten päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sanoo, että kirkon kellojen soittaminen Aleppon hätää kärsivien äänen kuulumiseksi on arvokas teko, jossa sinänsä yksinkertainen idea kasvoi vaikuttavaksi ilmiöksi ja kansainväliseksi uutiseksi.
– Rohkea ihmisyyden ja inhimillisyyden esiin nostaminen tilanteessa, jossa kansainvälinen yhteisö on kyvytön reagoimaan ja antaa sodan julmuuden ja kauhujen siviilejä kohtaan jatkua. Lapsen hädän unohtaminen on järkyttävä tragedia.
Maaseudun tulevaisuuden vastaava päätoimittaja Jouni Kemppainen nostaa myös vuoden uskontouutiseksi Aleppon kellot.
– Se oli suomalaisten kirkkojen hieno ja humaani voiman näytös tänä omituisena aikana. Kirkko jatkoi tässä ansiokasta työtään turvapaikanhakijoiden ja sodan uhrien hyväksi.
Ilkan pääkirjoitustoimittajan Maiju Lemettisen mielestä kirkonkellot ovat vuosisatoja vanha sosiaalinen media.
– On ilahduttavaa, että kirkko hoksaa vahvistaa ääntään ja sanomaansa omalla tavallaan; kirkonkellojen soitolla. Tällä ajalla on myötätunnon nälkä. Syyrian sotaa ei kirkontorneista lopeteta, mutta ihmisten myötätunnon herättäminen sodan uhreja ja vääryyksiä vastaan on tervetullutta.
Aleppon kellot -tempaus osoitti Lemettisen mielestä, että tarvittaessa kirkko pystyy notkeaan toimintaan.
– Samaa notkeutta ja oikea-aikaista reagointia on ollut kirkkojen ovien avaaminen hädänalaisille. Kirkko on elänyt ja hengittänyt kärsivien ihmisten rinnalla, vuorokauden ympäri, ei pelkästään virastoaikana.
Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinin valinta oli Aleppon kellot.
– Se oli samanaikaisesti sekä tavattoman vaikuttava että koskettava ele, joka valoi uskoa hyvään ja lähimmäisenrakkauteen ja kantoi kauas.
Myös Iltalehden toimittaja Heljä Salonen nimesi Aleppon kellot vuoden uskontouutiseksi. Aleppon kellot olivat niin ikään Kotimaan toimituksen valinta.
Turvapaikan hakijoiden puolesta
Kirkko turvapaikanhakijoiden puolestapuhujana nousi myös esiin monissa vastauksissa. Vuoden uskontouutiseksi sen nimesi sosiaalidemokraattisen Demokraatin eduskuntatoimittaja Johannes Ijäs.
– Kirkolla on ollut asiassa koko ajan yksi, selkeä ja rosoton ääni, se on korostanut lähimmäisyyttä ja jokaisen ihmisen jakamatonta ihmisarvoa. Vaikka kirkko on jäsenmäärältään laaja, se ei ole jakautunut asiassa.
Ijäs näkee, että kun muutoin yhteiskunnassa turvapaikkapolitiikasta on käyty paljon ja repivääkin keskustelua, kirkon selkeä kanta on ollut sekä turvapaikanhakijoiden ja jopa yhteiskuntarauhan kannalta merkittävä.
– Kirkko on ollut yhteiskunnassa se, jonka kantaa ei ole tarvinnut epäillä. Arvelen, että tämän asian merkityksellisyys on tiedostettu myös valtion johdossa. Kirkko on myös elänyt tässä asiassa niin kuin on opettanut.
Satakunnan kansan päätoimittajan Tomi Lähdeniemen mielestä vuoden uskontouutinen on kirkkoturva.
– Kirkkoturva osoittaa hyvin, miten kirkko hakee voimaa perinteestä ja tuo rohkeasti kantojaan esille, vaikka paine toisenlaiseen päätökseen on kova. Kirkkoturvan tarjoaminen paperittomille maahanmuuttajille on rohkea kannanotto ihmisyyden ja kristillisen elämänkatsomuksen puolesta.
Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen näkee, että tärkein uskontouutinen lähtee syksystä 2015 ja Suomeen saapuvien pakolaisten suuresta määrästä.
– Kirkon hieno toiminta pakolaisten kanssa kantoi myös tämän vuoden puolelle. Se on mielestäni muuttanut kirkon julkista kuvaa merkittävästi. Tämän vuoden keskustelu paperittomien kohtelusta on jatkoa, vaikka ilmiönä se tietenkin on marginaalinen. Ainakin toistaiseksi.
Myös Kalevan pääkirjoitustoimittaja Pekka Mikkola pitää valtakunnallisesti tärkeimpänä uskontouutisena kirkkoa turvapaikanhakijoiden puolestapuhujana.
– Kirkon ja valtion välillä oli asiassa selviä jännitteitä, vaikka niitä siloteltiinkin. Nämä jännitteet ovat kirkon ja valtion terveen suhteen merkki.
Saako vihkiä tai siunata?
Karjalaisen kulttuuritoimituksen esimies Kimmo Nevalainen pitää vuoden uskontouutisena kirkon sisällä ja julkisuudessakin käytyä keskustelua samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta.
– Uusi avioliittolaki yllätti kirkon housut kintuissa, kun johtoportaassa kuviteltiin, ettei lailla ole käytännön merkitystä kirkollisiin toimituksiin. Se on aika ällistyttävää.
– Vuoden uskontouutinen se on myös siksi, kuinka kirkko on uuden edessä hajaannuksen tilassa, mikä on sekä valitettavaa että surullista.
Nevalainen arvelee, että sama aihe on uutinen jatkossakin, kun avioliittolaki astuu voimaan maaliskuun alussa, ja osa papistosta ryhtyy vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja.
Ylen aluetoimittaja Pekka Niiranen on myös kirkolliskokousedustaja. Hänestä vuoden uskontouutinen on samaa sukupuolta olevien avioparien vihkimisen aiheuttama kirkon henkinen hajoaminen.
– Jouduin todistamaan tätä hajaannusta konkreettisesti kirkolliskokousedustajan roolissa marraskuussa. Keskustelu paljasti, että asiaa koskevat mielipiteet ovat todella kaukana toisistaan. Kuulemani ja näkemäni pohjalta onkin vaikea uskoa, että asiassa voisi löytyä minkäänlaista kompromissia.
Turun Sanomien päätoimittajan Riitta Monton mielestä kirkon suhtautuminen tasa-arvoiseen avioliittolakiin on yksittäisten ihmisten kannalta tärkeää, mutta se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä asia.
– Kirkon suhtautuminen on näyttäytynyt uutisoinnissa pidättyvänä ja keskustelusta vetäytyvänä, mitä en pidä hyvänä. Pikemminkin kirkon toivoisi osallistuvan aktiivisemmin ihmisiä kiinnostavan ja koskettavan aiheen käsittelyyn. Kiihkeä keskustelu aiheesta on osoittanut, että avioliittolain uudistus on suomalaisia koskettava uutinen.
Monton mielestä kirkon suhtautumista avioliittolakiin voi tarkastella myös reformaation näkökulmasta.
– Reformaation merkkivuodesta 2017 sanotaan, että tarkoitus on uudistaa ihmisiä ja yhteisöjä. Kirkon suhdetta uuteen avioliittolakiin on syytä arvioida myös siitä näkökulmasta, miten uudistuva kirkko reformaation juhlavuonna oikeasti on.
Paavi Ruotsissa ja Turkki
Demokraatti-viikkolehden toimittaja-tuottaja Simo Alastalo pitää paavin osallistumista reformaation merkkivuoden avajaisiin Ruotsissa sykähdyttävän symbolisena eleenä.
– Maallistuvassa Euroopassa paavin ja luterilaisten yhteinen juhla, joka kiertyi 500 vuotta vanhan verisiä sotiakin ruokkineen ristiriidan ympärille, oli oikein liennyttävä ja kristillinen hetki ja mielestäni vuoden uskontouutinen.
– Kun paavi vuonna 2016 muisteli reformaatiota Lundissa, molemmat kirkot olivat menettäneet ajat sitten ison osan poliittisesta vaikutusvallastaan, joten sovinnollisuus on jo helppoa. Nyt on tilaa olla enemmän kristitty, Alastalo perustelee.
Myös Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimies Matti Kalliokoski sanoo, että historian pitkässä linjassa vuoden uskontouutiseksi nousee paavin vierailu Ruotsissa, koska taustalla on satoja vuosia kestänyt konflikti.
– Toiseksi kuitenkin nousee Suomen sisällä kirkon toiminta turvapaikanhakijoiden parissa. Se on synnyttänyt uusia toiminnan muotoja, mikä kertoo myös siitä, että kirkko hakee uudenlaista paikkaa yhteiskunnassa.
Perussuomalaisten Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila löytää vuoden uskontouutisen Turkista.
– Vallankaappausyrityksen jälkeisen Turkin luisuminen kohti teokratiaa taitaa mennä ”ikävien asioiden” listan kärkeen.
Ylivieskan kirkon palo
Ylivieskan kirkon palo oli Savon Sanomien toimituspäällikön Riitta Raatikaisen mielestä aluksi normaali tulipalouutinen eikä varsinaisesti uskontouutinen.
– Tulipalouutisesta tuli uskontouutinen, kun erilaiset salaliitto- ja muut teoriat palon syistä alkoivat liekehtiä sosiaalisessa mediassa. Yhtäkkiä tuhopoltto kytkeytyi keskelle monensuuntaista vihapuhetta.
Myös Ylen ajankohtaistoimituksen esimiehen tehtävästä viime viikolla eronnut Jussi Eronen pitää vuoden uskontouutisena Ylivieskan kirkkopaloa pääsiäisenä.
– Uutinen järkytti ja pysäytti ajattelemaan kirkon merkitystä yhteisölle. Uutiskuvat raunioille veisaamaan kerääntyneistä seurakuntalaisista pysäyttivät myös pohtimaan kaiken katoavaisuutta.
Kuvat: Olli Seppälä