Kari Mäkinen saarnatessaan valtiopäivien 150-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa Helsingin tuomiokirkossa.
Arkkipiispa Mäkisen saarna käsitteli pyhäpäivää. Hän luki Luukkaan evankeliumista (Luuk 14:1-6) vesitautisen miehen parantamista käsittelevän kohdan. Siinä pohdittiin, mitä sapattina eli pyhäpäivänä sopii tehdä. Mäkinen liitti oman pohdintansa myös tähän päivään ja keskusteluun arkipyhien siirtämisestä, vaikka ei sitä suoraan sanonut.
– Siksi sapatti, hengähdysaika, pyhäpäivä on erityisen välttämätön. Siksi on tarpeen vuoden kierron rytmi, jossa on pyhä ja arki. Pyhäpäivä ei ole olemassa siksi, että jaksaisi paremmin antaa panoksensa ja olisi tuottavampi. Sapatti on ihmistä varten.
Mäkinen arveli, että nyt lainsäädäntötyötä tekevät tunnistavat kokemuksensa pohjalta hengähdysaikojen ja pyhän ja arjen rytmin tarpeellisuuden.
– Vastuunkantajilta odotetaan samaa, minkä fariseukset näkivät omana tehtävänään: vastausten antamista, oikein tulkitsemista ja tietämistä; tämän hetken julkisuudessa heti, viivyttelemättä. Se edellyttää jatkuvaa valppaana olemista ja reagointia, ilman taukoa ja perspektiiviä antavaa hengähdystilaa. Sellainen on kohtuutonta ja uuvuttavaa, se tyhjentää ihmisen sielun ja mielen, latistaa ja pinnallistaa. Voi käydä niin, että ei vain katso ohi vesitautisesta miehestä, katsoo ohi kaikista, itsestäänkin.
– Levon ja pyhän suojeleminen on elämän puolustamista, arkkipiispa sanoi saarnassaan.